Howard Hughesin nuoruus ja keski-ikä kuluivat hänen tavoitteidensa parissa. Aikansa kalleimpien ja uhkarohkeimpien elokuvien tuottajana sekä ohjaajana häärinyt lupaus pisti kaiken likoon henkilökohtaisiin projekteihinsa. Ensimmäinen ohjaustyö, Hell's Angel, oli aikansa kallein elokuva, joka maksoi lähes neljä miljoonaa dollaria. Studiopomot kauhistelivat nuorukaisen tuhlausvimmaa, mutta elokuvasta tuli lopulta yksi suosituimmista ja menestyneimmistä aikansa tekeleistä. Hughesin toinen ja hänen ohjaajauransa viimeiseksi jäänyt tuotanto oli kohua herättänyt The Outlaw, jonka pääosaa näytteli uhkea Jane Russell. Tuottajanpallilla Hughes nähtiin huomattavasti aktiivisemmin. Hän oli mukana mm. yhdessä aikansa väkivaltaisimmista elokuvista, Howard Hawksin alkuperäisessä Scarfacessa. Hollywood-ajat synnyttivät miehessä myös playboyn mainetta, ja Hughesilla huhuttiin olevan suhteita kymmenien sen ajan tähtinäyttelijättärien kanssa. Muun muassa Katharine Hepburn, Jean Harlow, Bette Davis ja Ava Gardner ovat todistetusti olleet ainakin jonkin aikaa nuorukaisen tyttöystävinä.

Kolmannen tavoitteen saavuttaminen on suurimmalle osalle se kaikkein tunnetuin. Hughes oli lapsuudestaan saakka ollut pakkomielteisesti kiinnostunut lentokoneista. Intohimo johti lopulta omaan lentoyhtiöön, lukuisiin maailmanennätyksiin ja moniin lentokonetekniikan mullistuksiin. Hän rakennutti ja testasi lentokoneensa itse. Vuonna 1935 valmistunut H-1 Racer -lentokone teki Howard Hughesista maailman nopeimman ihmisen. Hän lensi syyskuun 13. päivänä 565 km/h, mikä oli lähes 65 km/h nopeammin kuin aikaisempi ennätys. Hughes kirjoitti nimensä historiaan myös lentämällä nopeimmin mantereen poikki (rikkoi aikaisemman, joskin omatekemän, ajan yhdeksällä tunnilla) ja lopulta myös koko maailman ympäri (neljä päivää nopeammin). Ennätykset eivät jääneet pelkästään nopeuksien rikkomiseen. Hughes kehitteli myös maailman suurimman lentokoneen (H-4 Hercules), sekä lukuisia lentokonealan saavutuksia aina vastakkaisiin suuntiin pyörivistä tuplapropelleista (testattiin kuuluisalla XF-11 -lentokoneella) nykyäänkin käytettyyn keinoon kääntää peräsintä paineen avulla.

Intohimo lentokoneita kohtaan koitui myös lopulta Hughesin tuhoksi, kun hän XF-11 -lentokoneen testilennon aikana syöksyi keskelle Beverly Hillsiä öljyvuodon takia. Pahasti haavoittunut ja palanut Hughes selvisi pakkolaskusta ihmeen kaupalla hengissä, mutta hänen elämänsä muuttui täysin. Jo nuoruudesta asti OCD:stä (Obsessive-Compulsive Disorder = Pakkomielteinen ja pakkotoimintainen häiriö) kärsinyt miljonääri sairastui yhä pahempaan häiriötilaan, joka tosin tuohon aikaan oli vielä tuntematon ilmiö. Sairauksia kaikkialla näkevä pohatta ajautui lopulta eristyksiin, ja kuoli luonnollisen kuoleman 70-vuotiaana matkallaan kartanoonsa huhtikuun 5. päivänä, 1976. Hän oli lähes tunnistamattomassa kunnossa, ja FBI vaatikin sormenjälkiä tunnistaakseen henkilön identiteetin.

Vuonna 2004 ilmestynyt Martin Scorsesen ohjaama The Aviator -elokuva on elämäkerrallinen kuvaelma Howard Hughesin taistelusta itseään ja maailmaa vastaan. Elokuva alkaa Hughesin varhaisnuoruudesta, jossa hänen äitinsä kertoo kuinka bakteereita on kaikkialla, eikä niiltä voi suojautua. Alku on vain lyhyt ja ehkäpä turhankin helppo pohjustus tulevalle, joka jää yhtälailla kytemään niin Hughesin kuin katsojankin päähän. Lapsuudesta siirrytäänkin lyhyesti Hughesin Hollywood-vaiheille, ja sen jälkeen elokuvan pääaiheeseen, ilmailuun. Aviator ei suinkaan keskity vain orjalliseen elämänkaariseurantaan, eikä se ole kliininen luettelo Hughesin saavutuksista. Aviator on myös dramaattinen näkemys multimiljonäärin sairaudesta ja tahdonlujuudesta. Toki miehen saavutukset kerrotaan elokuvassa, etenkin ilmailualalta, mutta valtava määrä historiasta jää myös pimentoon. Täydellisen läpiluotaamisen sijaan Scorsese keskittyy vahvaan henkilötulkintaan ja dramatiikkaan.

Kuten nimestäkin voi päätellä, on Aviatorin pääpaino ilmailussa ja siihen liittyvistä tapahtumista. Dramaturgian keinoin kyseinen ajankohta on Hughesin elämässä se kaikkein tapahtumarikkain. Aviator käväisee myös miehen Hollywood-vuosissa, ja mm. hektisistä Hell's Angels -tuotannon kuvauksista alkava tarina vihjailee Hughesin intohimon lentokoneita kohtaan alkaneen tämän elokuvan myötä. Odottaessaan pilviä elokuvan klimaattiseen lopputaisteluun, Hughes päättää tehdä yhdestä kaksitasolentokoneesta yksitasoisen. Kyseinen toimenpide johtaa lopulta täysipäiväiseen keskittymiseen ilmailun suhteen. Kuvauspaikalla yksitasoksi muutetusta lentokoneesta muodostuukin myöhemmin vuoden 1935 täysin sileä H-1 Racer. Hughesin siirtyessä vakituiseen pioneerityöhön lentokonealalla, ostaa hän TWA-lentokoneyhtiön ja asettuu samalla silloista monopoli-yhtiö Pan Amia vastaan. Kahden suuren egon (Pan Amin johtajana nähdään Alec Baldwin) taistelu keskenään johtaa lopulta kuuluisaan senaatin sodanajan komitean kuulusteluun.

Vaikka elokuva keskittyykin mullistaviin asioihin, on Scorsese onnistuneesti ottanut asiakseen varsin maanläheisen tarkastelutavan. Hughesin taistelu OCD:tä vastaan tuo sopivaa vastapainoa ilmassa tapahtuville saavutuksille. Maanpäällinen sairaus unohdetaan aina rakkauden lähettyvillä: tässä tapauksessa siis lentokoneen tai naisen ääressä. Mikäli elokuvassa ei lennellä taivaansinessä, keskitytään Hughesin playboymaiseen elämiseen. Hänen lukuisista naisista vain kaksi tärkeintä on saanut hieman tärkeämmän roolin: räväkkä Hepburn (Cate Blanchett) ja jumalainen Ava Gardner (Kate Beckinsale). Jälkimmäisellä on tosin hieman lievempi päärooli, toimien lähinnä valona pimeydessä päähenkilön vaivuttua oman pelkonsa valtaan.

Howard Hughesia näyttelevä Leonardo DiCaprio tekee roolissaan erään uransa parhaimmista suorituksista. DiCaprio näyttelee tunneskaalan laidasta laitaan esittäessään eksentrisen elämäkertahenkilön vaiherikkaan elämän. Kuuluisuutta ja bakteereita pelkäävän, vainoharhaisen mediahenkilön näytteleminen ei ole varmasti kaikkein helpoin tehtävä, mutta ei näyttelijä aivan tyhjiltään lähtenyt. Koko elokuvan syntyminen on melkein DiCaprion saavutuksia, sillä miehen intohimo multimiljonääriä kohtaan synnytti noin kymmenvuotisen tutkimustyön. Tänä aikana näyttelijä kävi läpi paitsi Hughesista kertovan kirjallisuuden, myös kaikki käsiinsä saadut käsikirjoitukset. Oikean löydettyään, hän tarjosi sitä Michael Mannille, joka kuitenkin kieltäytyi ohjaamasta kolmatta peräkkäistä elämäkertaelokuvaa. Mann tosin ryhtyi elokuvan tuottajaksi. Seuraavana olikin ohjaajaystävä Scorsese, jonka käsissä elokuva sai arvoisensa kohtelun.

Scorsesen tapa kuvata eri aikakausia eri värein on jo esimerkki ohjaajan ja kuvaaja Robert Richardsonin erikoisesta tavasta lähestyä elokuvaa. Kuvaustekniikalla on pyritty ikuistamaan ja kertomaan aikakausi pelkästään värien avulla. 20- ja 30-luvun vaihteissa yleisesti käytössä ollut Two Strip Technicolor -tekniikka henkii silloista tunnelmaa, mikä aiheuttaa haalistuneet värit, puhumattakaan nyt turkoosinvärisestä ruohikosta golf-kentällä. Aikakausien muuttuessa, myös tekniikka muuttuu, ja elokuvan värimaailma muuttuu lämpimämmäksi ja aidommaksi. Tehokeino on toimiva ja onnistunut, mikä aiheuttaa vahvan nostalgisen tunnelman läpi elokuvan.

The Aviator -elokuva on jälleen yksi merkkiteos Scorsesen vakuuttavalla uralla. Ohjaaja keskittyy taidokkaasti tasapainoilemaan maallisen ja taivaallisen välillä, lisäten soppaan kumpaankin vaikuttavan OCD:n. Aviator on samaan aikaan monitasoinen kertomus, kuin myös biografinen katsaus aikamme suurimpaan elokuva- ja lentokonealan pioneeriin. Ohjaajan mestarillinen kuvaustyyli, yhdistettynä vahvoihin näyttelijäsuorituksiin takaa laadukkaat kolme tuntia draaman parissa. Elokuvan ainoat miinus on oikeastaan Hughesin ilmailuun kohdistuvan intohimon synnyn selittämättä jättäminen. Vaikka elokuva ei kerrokaan kaikkea monimiljonääristä, on elokuva silti tiivis ja kiintoisa paketti, joka aiheuttaa halua kerätä lisätietoa päähenkilöstä. Toki elokuvan voi katsoa myös pelkästään elokuvallisten aspektien voimin, unohtaen, että kyseessä on oikeasti elänyt todellinen henkilö. Tällaisenaankin elokuva toimii tosin varsin moitteettomasti.

Kuva
2.35:1-suhteiselta anamorfiselta kuvalta voisi odottaa hyvää, mutta valitettavasti totuus on karumpaa. Lähes kolmituntinen elokuva on tallennettu yhdelle levylle, ja muista julkaisuista poiketen Suomi-R2 sisältää myös DTS-raidan, mikä syö levytilaa entisestään. Seurauksena muiden maiden julkaisujen kiitettävä kuvan laatu on kotimaamme vastaavassa huomattavasti heikompi.

Kuten jo arvostelussa käy ilmi, on Scorsese pyrkinyt tallentamaan silloisen aikakauden elokuvien värit omaan elokuvaansa. Aikakausien vaihtuessa, myös tekniikka vaihtuu ja värit lisääntyvät. Alkutaipaleiden haalistuneet ja kaksivärifilmiset kohtaukset eivät suinkaan ole kuvateknisiä virheitä, vaan täysin ohjaajan tarkoittamia tehokeinoja. Ruohon on tarkoitettukin olevan turkoosia. Kuvaajana toimineen Richardsonin kädenjälki on taiturimaista.

Julkaisun kuva on odotettuun tapaan tarkka. Jälkimuunnellut värit toistuvat luonnollisina, ja kontrasti on sopiva. Roskaisuus on minimissä, ja kuva on tältä osin ihailtavaa katseltavaa. Täyteen ahdettu levy kärsii kuitenkin laajamittaisesta staattisuudesta ja pakkausvirheistä läpi elokuvan. Myös reunakorostus nostaa rumaa päätänsä useammissa ulkoilmakohtauksissa.

Kokonaisuudessaan kuvan laatu on kohtalainen. Samanlaista laatua on nähtävillä useammissakin nykypäivän julkaisuissa, mutta kun kyseessä on tämän kaliiberin elokuva, niin luulisi edes teknisten asioiden olevan kunnossa. Valitettavasti näin ei kuitenkaan ole.

Ääni
Julkaisu sisältää niin Dolby Digital 5.1 - kuin DTS-miksauksen. Ääniraita pysyy suurimman osan ajasta maltillisena, mikä ei ole niinkään ihme. Onhan kyseessä vahvasti dialogipainotteinen elokuva, ja täten myös etukanavat saavat eniten työtä. Äänet toistuvat kirkkaasti ja takakanavia käytetään tilantunnun luomiseen säästeliäästi. Klubilla käydyissä kohtauksissa myös kanavat heräävät hieman paremmin eloon. Ympärillä käyvä vilske, musiikki ja dialogi toistuvat virheittä.

Kun elokuva siirtyy pilvien tasolle, nousee myös äänimaailma eloon. Taivaalla käydyt kohtaukset ottavat kaiuttimista kaiken hyödyn. Hell's Angels -elokuvan kuvauksissa taivaat täyttävät kymmenet lentokoneet myös kuuluvat kotisohvalle asti. Raskaiden lentokoneiden ohilennot myös tuntuvat LFE-kanavassa. Ilmatilassa tapahtuvat kohtaukset onkin tarkoitettu audiovisuaalisiksi nautinnoiksi, eivätkä ne tämän suhteen petä.

Howard Shoren score on onnistunut, ja kuvaustyylin tapaan ajanjaksoja henkivä. Tunnelmointiakin elokuvan kohokohdista löytyy kiitettävä määrä, mikä on nähtävissä etenkin H-4 Hercules -lennon aikana. Aikakauden tunnelmaa on saavutettu myös Wainwrightin perheen johdolla, joille on pyhitetty myös lyhyt dokumentti tässä julkaisussa.

Lisämateriaali
Kommenttiraita - Kommenttiraidalla äänessä on ohjaaja Martin Scorsese, sekä tuottaja Michael Mann ja leikkaaja Thelma Schoonmaker. Suurin osa kommenttiraidan ajasta käytetään triviarikkaan tiedon levittämiseen, mikä on kiitettävä saavutus lähes kolmituntiselta elokuvalta. Käsiteltävä asia vaihtelee kuvausteknillisistä ja näyttelijätyöskentelyistä aina Howard Hughesin elämän ja saavutusten pohtimiseen.

Modern Marvels: Howard Hughes Documentary (41:57) - Julkaisun pisin dokumentti keskittyy Hughesin elämänsaavutuksiin. Dokumentti käy läpi miehen saavutuksen niin lentokone-, sota- kuin avaruusalalla, joista kahta jälkimmäistä ei elokuvassa juuri käsitellä. Osio sisältää varsin mielenkiintoista triviaa tästä salaperäisestä keksijästä, jonka saavutusten ansiosta moni ylellisyys on nykyään mahdollista.

A Life Without Limits: The Making of The Aviator featurette (11:03) - Mainosmainen Making of -dokumentti, joka alkaa eka kevyellä päähenkilön ja elokuvan esittelyllä, ja jatkuu lopulta selkään taputteluksi osallistujien osalta. Elokuvanteosta kiinnostuneet kannattaa jättää tämä väliin ja siirtyä suosiolla julkaisun Behind the Scenes -featureihin.

The Role of Howard Hughes in Aviation History (13:58) - Osio keskittyy tarkemmin Hughesin innostukseen ilmailualalla, keskittyy hänen saavutuksiin ja ennätyksiin, sekä niiden merkitykseen kansainvälisesti.

An Evening with Leonardo DiCaprio and Alan Alda (28:05) - Puolituntinen keskustelusessio käsittelee vähän kaikkea Aviatoriin koskevaa. Aluksi puhutaan näyttelijävalinnoista, sitten siirrytään Scorsesen taianomaisen tunnelman luomiseen ja lopulta puhutaan Howard Hughesista.

The Affliction of Howard Hughes Obsessive Compulsive Disorder (13:20) - Osio käsittelee OCD:n ominaispiirteitä ja sitä sairastavien ihmisten pakkomielteitä ja keinoja niiden selvittämiseen.

OCD Panel Discussion with Leonardo DiCaprio, Martin Scorsese, and Howard Hughes' Widow Terry Moore (14:51) - Lyhykäinen paneelikeskustelu, jossa pääosin Scorsese ja Dicaprio kertovat OCD:n siirtämistä kankaalle.

Deleted Scene: "Howard Tells Ava About His Car Accident" (1:33) - Lyhyt poistettu kohtaus, jossa Hughes kertoo Gardnerille hänen auto-onnettomuudestaan ja ihmishengen hinnasta. Kohtaus on vain yksi niistä monista elokuvasta leikatuista kohtauksista, jotka olisi ollut suotavaa lisätä tähän julkaisuun.

Behind the Scenes featurettes:

The Visual Effects of the Aviator (11:30) - Elokuvan erikoistehosteisiin keskittyvä dokumentti on paras lyhytdokumenteista. Osio käy läpi niin tietokoneella tehdyt - kuin miniatyyritehosteet ja ainoaksi valitettavaksi aiheeksi jääkin lyhykäinen kesto. Muutama lisäminuutti ei olisi tehnyt pahitteeksi.

Scoring the Aviator � The Work of Howard Shore (6:55) - Shore kertoo omassa featurettessaan tavallisesta luomisprosessistaan ja Aviatoriin tehdystä sävellyksestä.

The Age of Glamour � The Hair and Makeup of the Aviator (07:36) - Max Factor ja kumppanit ovat onnessaan, kun Aviatorin meikki- ja hiusvastaavat kertovat kuinka he loivat kankaalle menneen ajan kaunottaret. En tiedä kuinka moni miespuolinen katsoja tästä saa irti, mutta hameväelle varmasti ihastuttavaa katseltavaa.

Constructing the Aviator � The Work of Dante Ferretti (5:40) - Aviatorin tuotantosuunnittelusta vastaavan Ferrettin työstä kertova dokumentti olisi kaivannut hieman lisäminuutteja alleen. Tällaisenaan hänen vastuualueella olevat lavasteet jäävät valitettavan vähäiselle huomiolle.

Costuming the Aviator � The Work of Sandy Powell (3:25) - Lyhyt osio käsittelee elokuvan puvustusta. Kuten kestostakin voi päätellä, ei asiaan keretä juuri perehtyä.

The Wainwright Family � Loudon, Rufus and Martha (4:53) - Elokuvan klubilla nähtävät kolme laulajaa ovat saman perheen jäseniä, ja tämä lyhykäinen kooste on tarkoitettu heille. Perheen isä, Loudon Wainwright, kertoo oman näkemyksensä muusikon silmin.

Lisäksi levyltä löytyy trailerit elokuviin The Aviator, The Assassination of Richard Nixon, Kinsey, The Door on the Floor, Assault on Precinct 13, Churchill: The Hollywood Years, Riding the Bullet ja Alexander.

Yhteenveto