Hayao Miyazaki on ilahduttanut ja hämmästyttänyt lukemattomia katsojiaan jo vuosikymmenten ajan. Häntä pidetään yhtenä maailman parhaimmista animaatio-ohjaajista, ja kutsumanimi Japanin Walt Disney on miehen karsastuksesta huolimatta oikeutettu. Miyazakin 1980-luvun puolivälissä perustama Studio Ghibli -animaatiostudio on ollut laadun tae perustamisestaan lähtien, eikä takuu petä miehen uusimman Liikkuva linna -elokuvan kohdallakaan.

Nuori Sophie ompelee hattuja äitinsä pienessä kaupassa, kunnes eräänä päivänä tapaa nuorehkon pojan kadulla. Outojen hirviöiden jahtaamaksi joutuva kaksikko loikkaa talojen katolle, ja poika lennättää lopulta Sophien turvaan läheisen talon parvekkeelle. Samana iltana tyttö kohtaa kuitenkin ilkeän velhon, Turhattaren, joka kateudessaan kiroaa tytön 90-vuotiaaksi. Tajuttuaan tapahtuneen Sophie-vanhus päättää jättää aikaisen elämänsä taakseen, ja matkaa pois kaupungista. Läheisillä vuorilla hän kohtaa mystisen velhon, Haurun, liikkuvan linnan, jonne hän pestautuu taloudenhoitajaksi.

Liikkuvan linnan käsikirjoitus perustuu englantilaisen Diane Wynne Jonesin kirjoittamaan samannimiseen romaaniin, ja maailma yhdistää satumaisen jylhät postikorttimaisemat teräksiseen steampunkkiin. Lopputulos on onnistunut, ja tuo raikkaan tuulahduksen varsin vähän käytetyllä taikuus vs. teollistuminen -kaavallaan. Tosin maailma on pelkkää taustaa, ja esimerkiksi elokuvan suuriin kuvioihin lukeutuva sota kahden valtakunnan välillä jää valitettavan etäiseksi. Sotaa näytetään niin räjähdysten muodossa kuin horisonttia halkovine laivoineen, mutta syyt ja seuraukset jätetään katsojan mielikuvituksen varaan. Pikemminkin voisi sanoa Liikkuvan linnan maailman olevan kenttä, jonka puitteissa hahmot vain kasvavat henkilöinä.

Elokuva keskittyykin enemmän Haurun linnan asukkaisiin ja heidän väliseen ystävyyteen. Kaikki tarinan henkilöhahmot ovat taattua Ghibliä. Epävarma, mutta päättäväinen Sophie pistää pelkurimaisen Haurun linnan kuntoon eikä kuuntele vastaväitteitä. Hiljalleen hän alkaa rakastua Hauruun, mutta kirouksensa puitteissa ei voi paljastaa oikeaa minuuttaan. Linnan muihin asukkaisiin lukeutuvat poikavelho Markl, joka käytännössä hoitaa Haurun arkiaskareet, sekä linnaa pystyssä pitävä tulidemoni Calcifer. Jälkimmäinen lukeutuu yhdessä astmaattisen Hin-koiran kanssa elokuvan hauskoihin ja omaperäisimpiin hahmoihin. Sophien heti matkan alussa kohtaama maaginen variksenpelätin tukee erinomaisesti maailman satumaisuutta, ja luo yhdessä alun kaupunkileijailun kanssa sopivat puitteet tulevaa varten.

Liikkuva linna on jälleen onnistunut Ghibli-teos, joka miellyttää niin lapsia kuin aikuisiakin. Elokuvassa yhdistyvät Miyazakille ominainen satumaailma, omaperäiset ja mielenkiintoiset hahmot, yksityiskohtainen piirrosjälki sekä iloinen ja usein hyväntuulinen tunnelma. Liikkuvan linnan melko olematon juoni jää kuitenkin ilkeästi pimentoon. Vaikka parituntinen meneekin nopeasti ohi hienon tunnelman ja kauniiden maisemien parissa, jää elokuvan loputtua kaipaamaan jotain hieman syvällisempää. Tällaisenaan elokuva on kuitenkin erinomainen, vaikka häviääkin Miyazakin edelliselle elokuvalle, Henkien kätkemälle.

Kuva
Anamorfinen 1.85:1-suhteinen kuva on häikäisevä. Elokuvan lumoavat maisemat toistuvat erinomaisesti, ja värikylläinen maailma on virheetön. Reunakorostus on vähäistä, ja kontrasti on hyvä. Pienen pieni staattisuus vaivaa koko keston ajan, mitä ei tosin huomaa etsimättä.

Ääni
Suomalainen julkaisu sisältää alkuperäisen japaninkielisen version lisäksi myös suomeksi ja norjaksi dubatun version. Lapsille suomidubbi on hyvä valinta, ja toteutus on erittäin laadukas. Ohjauksesta vastaa Pekka Lehtosaari. Äänessä ovat muun muassa Laura Malmivaara, Veli-Matti Ranta ja Mika Eirtovaara. Norjankielisen dubbauksen tilalle olisi mielellään ottanut englantidubin, jonka ääninäyttelijät ovat varsin nimekästä joukkoa.

Äänimaailma on tallennettu hienosti, ja Dolby Digital 5.1 -miksaus on laatujälkeä. Dialogi on selkeää, ja tehosteet toistetaan pikkuriikkisiä yksityiskohtia myöten. Etenkin liikkuvan linnan lähettyvillä ollessa äänimiksaus onnistuu luomaan linnan raskauden hienosti. Joe Hisaishin säveltämä musiikki ansaitsee erityismaininnan tavoittamalla elokuvan maagisen tunnelman ensimmäisestä nuotista lähtien.

Lisämateriaali
Lisämateriaalia on valitettavan vähän. Levyltä löytyy trailereiden lisäksi vain alkuperäisen Liikkuva linna -romaanin kirjoittaneen Diane Wynne Jonesin haastattelu (7:21), ja Näin liikkuu Haurun linna -dokumentti (19:32). Haastattelussa Jones kertoo elokuvan ja kirjan välisistä eroista ja omista mielipiteistään elokuvasta. Dokumentissa käydään läpi varsin yksityiskohtaisesti linnan animointia, ja loppupuolella näytetään myös hieman muita kohteita.

Yhteenveto
Liikkuvan linnan etuihin lukeutuu satumainen tunnelma, joka sopii niin lapsille kuin aikuisillekin. Omaperäiset hahmot naurattavat perheen pienempiä siinä missä vanhempiakin, ja maailma on täynnä yksityiskohtia. Vaikkei parasta Miyazakia edustakaan, on Liikkuva linna erinomainen valinta nykyanimaatioiden joukosta. Teknisesti julkaisu on hyvä, vaikka lisämateriaalin vähyys harmittaakin.