Elokuva
Isäänsä (Marton Csokas) kaipaava Alice Kingsleigh (Mia Wasikowska) ei oikein kykene löytämään paikkaansa ylimystössä, ja kun nirppis lordi Hamish Ascot (Leo Bill) vielä kosii kohta parikymppistä tyttöä julkisesti suurissa juhlissa, neito pakenee metsään.

Kelloaan huolestuneena vilkuilevaa Valkoista kania (Michael Sheen) seuratessaan Alice putoaa puunkolosta suoraan ihmeelliseen maailmaan, missä hänen tulevilla valinnoillaan on kaikkivaltias merkitys. Siellä Valkoinen kuningatar (Anne Hathaway) käy alituista taistelua siskoaan Herttarouvaa (Helena Bonham Carter) ja tämän kieroa kumppania (Crispin Glover) vastaan. Alicen joukkoihin liittyvät Hullu Hatuntekijä (Johnny Depp), katoavaista sorttia oleva Irvikissa (Stephen Fry), veikeät pallopäät Tittelityy ja Tittelitom (Matt Lucas) sekä Ihmemaan historiasta kertoileva kaalimato (Alan Rickman). Oudossa maailmassa on myös paljon Alicelle tuttua, vaikka tyttö ei heti osaakaan yhdistää kaikkia pisteitä.

Visualistinen filmivelho Tim Burton on oikeastaan ainoa elokuvaohjaaja, jonka olisi edes odottanut tarttuvan Lewis Carrollin 1865 julkaisemaan klassikkokertomukseen Liisa Ihmemaassa. Burtonin omaperäinen tyyli ja mielikuvitus ovatkin erinomaisen sopiva pohja maalailla psykedeelisen maailman outoja ilmestyksiä valkokankaalle, eikä kokonaisuus petä, jos ei myöskään yllätä katsojaa.

Burton käyttää kolmatta ulottuvuutta säästeliäämmin kuin esimerkiksi James Cameron Avatarissaan (2009) antaen tilaa myös tavanomaisemmalle elokuvaukselle ja sen luomille syvyysvaikutelmille. Vaikka teknisesti ollaankin kuljettu huimia harppauksia, ohjaaja on uuttanut mukaan myös muutaman muistuman uransa alkuaikojen elokuvista, joista varsinkin Beetlejuice (1988) saa oman kumarruksensa.

Carrollin luoma psykedeelinen maailma ei ole koskaan ollutkaan lasten paikka, eikä sellaista ole tekemässä Burtonkaan, sillä kertomuksen keskiö on vaarallinen ja tavallaan sadistinenkin paikka, jossa hengenlähtö on alituiseen läsnä. Käsikirjoittaja Linda Woolvertonin ajateltu veto on myös ollut tuoda kertomuksen keskiöön aikuisempi Alice originaalin pikkutytön sijaan.

Raikaskasvoinen Mia Wasikowska on pirteä tuttavuus, jossa yhdistyvät hyvässä symbioosissa lapsenomaiset piirteet sekä nuoren naisen päättäväisyys. Johnny Depp varastaa tapansa mukaan koko keikan Hulluna Hatuntekijänä, jonka maneereista voi löytää niin Sweeney Toddin maanisuutta kuin kapteeni Jack Sparrow`n kestokeikuntaakin. Helena Bonham Carter on puikulapäisenä psykoottina nainen paikallaan ja Anne Hathaway tälle sopivasti hauras vastavoima. Ääninäyttelijöistä pisimmät korret menevät Alan Rickmanin mainiosti narisemalle toukalle, Michael Sheenin hipsakalle Kanille sekä veteraaninäyttelijä Christopher Leelle, joka antaa äänensä hirmuiselle hirviölle Jabbervokille.

Burtonin luottohanskan Danny Elfmanin score on jo kahdestoista yhteistyö ohjaajan kanssa, ja siinä missä Johnny Depp toimii aina Burtonin alter egona, Elfman on hänen musiikilliset innovaationsa. Saumaton kimppa on aiemmin luonut monia klassikoiksi nousseita esityksiä, joita ollaan kuultu mm. elokuvissa Edward Scissorhands (1990), Sleepy Hollow (1999) ja Big Fish (2003), eikä Alice in Wonderlandin soundtrack jää sekään ilman ansioita.

Intron modernisti perinteinen ja vetävästi vino Alice`s Theme, mielikuvituksellinen Into The Garden sekä koskettava Finding Absolem vakuuttavat jokainen vaativammankin Elfman-diggarin. Viiteen erilaiseen kokonaisuuteen niputetut Alice Reprise (1-5) -kappaleet ovat hienoja esimerkkejä Elfmanin taidoista ymmärtää elokuviensa teemoja ja niiden piilotettujakin merkityksiä. Elfmanin aina yhtä kekseliään scoren lisäksi elokuvassa kuullaan mm. Tokio Hotelin Strange sekä loppubiisinä Avril Lavignen esittämä Alice.

Yhteenveto
Runsaudensarvea muistuttavalla mielikuvituksella kehitelty ja loppumattomilla visuaalisilla vieheillä kuorrutettu seikkailu jää kuitenkin aavistuksen sydämettömäksi esitykseksi, jossa liiankin muhkea määrä materiaa nousee monin paikoin mielen edelle. Liisa Ihmemaassa on kaikin puolin mukava ja vauhdikas kokemus, mutta ei aivan parasta Burtonia.