Elokuva
Liberaali, totuudelle elämänsä omistanut journalisti Janine Roth (Meryl Streep) saapuu Washingtoniin haastattelemaan republikaanisenaattori Jasper Irvingia (Tom Cruise), jolla on kauan odotettuja, hyviä uutisia koko kansalle. Yhdysvaltain sotaponnisteluja liukasteena Valkoiseen taloon käyttävä poliittinen eläin Irving on kehitellyt uudet kuviot Afganistanin tilanteeseen, ja haluaa suunnitelmilleen niin lehdistön kuin tavallistenkin tallaajien tuen, ennen kuin vie asian senaatin päätettäväksi. Toisella puolella maata professori Stephen Malley (Robert Redford) yrittää ylipuhua niskoittelevaa huippuoppilasta Todd Hayesia (Andrew Garfield) tekemästä samaa virhettä jotka rakastetun opettajan entiset suojatit, Arian (Derek Luke) ja Ernest (Michael Peña) tekivät. Kaksikko kun värväytyi proffan pyynnöistä huolimatta armeijaan ja saavat nyt kokea senaattori Irvingin uuden sotastrategian haittapuolet käytännössä, maatessaan haavoittuneina vuoren laella, ympärillään ylivertainen joukko verenhimoisia talebansissejä.

Lions for Lambs on selkeä mielenilmaisu ajatuksia herättämään pyrkivältä Robert Redfordilta. Se ottaa kantaa arkoihin asioihin ja antaa mielipiteille kasvot. Ja vaikkei poliittisesti korrekti elokuva ongelmiin pyri vastaamaankaan, se onnistuu herättämään tukun mielenkiintoisia kysymyksiä. Rytinäohjaajana tutuksi tulleen Joe Carnahanin (mm. Narc 2002, Smokin`Aces 2006) velipojan Matthew Michael Carnahanin käsikirjoitus ei anna armoa tulkinnoissaan. Se näyttää kouriintuntuvasti Yhdysvaltain tämän hetkisen tilanteen, missä ihmisten velvollisuudentuntoon vetoamalla sotajoukkoihin imuroidaan yhä enemmän nuoria, joille olisi käyttöä yllin kyllin kotimaan omienkin asioiden hoidossa. Tarinoita kuljetetaan mm. Crashista (2004) ja vaikkapa Babelista (2006) tuttuun tapaan päällekkäin. Juuri sanottu saa fyysisen muodon seuraavassa kohtauksessa, jossa teoriat tulevat lihaksi kaukana kotoa taistelevien sotilaiden suorittaessa kabineteissa kyhättyjä, kohtalokkaita käskyjä.

Enemmän kuin ajankohtainen elokuva on napannut nimensä saksalaissotilaiden toisen maailmasodan aikana kirjoittamasta runosta, jossa brittijoukkojen toimia kuvattiin seuraavasti: ”Nowhere else have I seen such Lions led by such Lambs”, joka vapaasti suomennettuna kertoo rohkeista Leijonista joita pelkurimaiset Lampaat johtavat.
Lions for Lambs näyttää myös kouriintuntuvasti ne kuvitteelliset taisteluhaudat, joissa Amerikan kaksi johtavaa ideologiaa, istuvan presidentti Bushin johtamat republikaanit ja vallasta taistelevat demokraatit toisiaan kyttäävät. Kritiikin kirves osuu tarkkaan maaliinsa, sillä ei kai kenellekään ole epäselvää missä tilassa supervalta USA tällä hetkellä on?

Näyttelijäntyön osalta Lions for Lambs edustaa sitä korkeampaa tietotaitoa, ja sen tähtivoimasta voi huomata myös lähestyvän Oscar-kilpailun. Meryl Streep tekee sydämeen käyvän roolityön omatuntonsa ääntä kuuntelevana reportterina, joka kantaa vastuun uutisesta loppuun asti. Karismaattisesti ahavoitunut Robert Redford antaa järjen äänen yliopistoproffalleen, jolla on oikeastikin hätä oppilaidensa tulevaisuudesta. Oli Tom Cruisen henkilökohtaista valinnoista sitten mitä mieltä tahansa, miehen taitoja kameran edessä ei käy kiistäminen, sillä sähköiset kohtaukset Meryl Streepin kanssa edustavat sisäistettyä näyttelijäntyötä tehokkaimmillaan. Cruise rakentaa senaattori Irvinginsa pelottavan tutun tuntuisista palasista ja tekee yhden uransa parhaista roolitöistä tunteettomana kansankiihottajana, jonka huoliteltu julkisivu kätkee taakseen todellisen sarvipään. Matthew Michael Carnahanin toisen tänä vuonna ensi-iltaan tulleen käsikirjoituksen, The Kingdom (suomen ensi-ilta 23.11.2007) ohjannut Peter Berg esittää Afganistanin jenkkijoukkoja komentavaa, isähahmoista upseeria, jonka Washingtonin määräykset ajavat mahdottomaan tilanteeseen.

Yhteenveto
Loistavilla näyttelijäsuorituksilla ja tyylikkäällä toteutuksella viimeistelty elokuva, jonka arvokkaita ajatuksia ja päivänpolttavaa sanomaa ei kätketä tähtitehojen alle.