Elokuva
Toukokuun 28. päivä vuonna 2005 Yhdysvaltain armeijan iskujoukko SEAL Team 10, johon kuuluivat ryhmän johtajan luutnantti Michael Murphyn (Taylor Kitsch) lisäksi tarkka-ampujat Marcus Luttrell (Mark Wahlberg) ja Matthew ”Axe” Axelson (Ben Foster) sekä viestintäspesialisti Danny Dietz (Emile Hirsch), aloitti operaatio Red Wingsin Afganistanissa tarkoituksenaan tappaa Taliban-johtaja Ahmad Shah (Yousuf Azami). Komentaja Erik S. Kristensenin (Eric Bana) tukikohdasta käsin johtamasta tehtävästä muodostui kuitenkin painajaismainen verilöyly, kun ryhmä törmäsi vuorilla yli satapäiseen vihollisjoukkoon.

Peter Bergin ohjaajan ura oli pitkään nousujohteinen, alkaen sysimustasta komediasta Sairasta sakkia (1998) jatkuen 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä vauhdikkaalla toimintaelokuvalla Pako viidakkoon (2003), hienolla sporttidraamalla Friday Night Lights (2004), tiukalla reaaliactionilla The Kingdom (2007), huipentuen aina mainion hirtehiseen supersankarisatiiriin Hancock (2008). Kaikki muuttui vuonna 2012, kun ensi-iltaan tuli Transformersien universumissa ryöstöviljellyt Battleship, joka valittiin yleisesti yhdeksi julkaisuvuotensa huonoimmaksi elokuvaksi ympäri maailmaa.

Nyt Berg palaa perusasioiden pariin tiukan realistisella, tositapahtumiin perustuvalla sotaelokuvalla Lone Survivor, joka valaa jälleen uskoa ohjaajan kykyihin. Bergin valitsema tyylilaji, ns. Guerilla Film Making, sissityylisesti pienellä ryhmällä ja mahdollisimman realistisissa olosuhteissa kuvattu dokumentinomainen lähestymistapa lataa paljon vastuuta lopputuloksesta myös niin kuvaajan (taitava Tobias Schliessler) kuin leikkaajankin (tarkka Colby Parker Jr.) harteille.

Ensimmäinen tunti käytetään operaation taustoittamiseen ja iskuryhmän yhteishengen esittelemiseen, kun taas jälkimmäinen 60 minuuttia vietetään verisen ja roiskeisen toiminnan parissa, pahasti siipeensä saaneen tiimin yrittäessä epätoivoisesti löytää ulospääsyä määrällisesti ylivertaisen vihollisen kynsistä, vangiksi jääminen kun ei ole edes vaihtoehto. Fokus pysyy tiukasti afgaanivuorilla keskelle väijytystä jäävässä ryhmässä, Bergin keskittyessä ryhmineen sodan ja väkivallan verisen todellisuuden kuvaamiseen lähes peckinpahilaisilla hidastuksilla. Teknisesti Lone Survivor edustaa sodankäynnin estesoivaa ja sen raadollisuuden graafisen iskevästi näyttävää, mutta myös pahoinvointia aiheuttavan armotonta rekonstruointia, jossa päiväsaikaan käyty taistelu ei mässäile näyttävillä räjähdyksillä vaan keskittyy esittämään luotien ja sirpaleiden repimien ihmiskehojen kuolontanssin mahdollisimman realistisesti.

Tyylillisesti Lone Survivorin selkeä sukulaiselokuva on Ridley Scottin kyyninen Black Hawk Down (2001), joka kuvitti USA:n armeijan erikoisjoukkojen pieleen mennyttä operaatiota Somaliassa sen suorittajien näkökulmasta. Lone Survivor on vahvasti paitsi patrioottinen elokuva, joka häpeilemättä hyötykäyttää genren kliseitä, myös armeijan velihenkeä ylistävä teos, jonka propagandistisia konteksteja ei edes yritetä kätkeä. Toisaalta elokuva esittää myös muutamia kontroversiaaleja kysymyksiä sotilaan moraalista, mutta pääasiallisesti jenkkisolttujen edesottamukset esitetään oikeutettuina, kun taas Talibanien hirmuvalta on silkkaa teurastusta ja murhaa.

Ohjaaja Bergin ja päätähti Wahlbergin mukaan Lone Survivor oli tarina, joka ”oli pakko kertoa”, jotta oikeat ihmiset saisivat kunnian, joka heille kuuluu ja elokuvan yleisesti ottaen vaatimaton 40 miljoonan dollari budjetti rahoitettiin paljolti yksityisten henkilöiden avulla. Liki 30 tuottajaa kreditteihinsä kerännyt Lone Survivor koettiin tekijäryhmän taholta niin tärkeäksi, että suurin osa porukasta suostui työskentelemään minimipalkalla, ilman muita korvauksia. Yhtä lailla elintärkeää on armottoman autenttisen lopputuloksen kannalta ollut myös Bergin saama Yhdysvaltain asevoimien tuki. Lone Survivor perustuu Marcus Luttrellin muistelmiin Lone Survivor: The Eyewitness Account of Operation Redwings and the Lost Heroes on Seal Team 10 ja sen filmatisoinnin on adaptoinut ohjaaja Berg itse.

Mark Wahlbergin johdolla SEAL Team 10:n muut jäsenet, Emile Hirsch, Taylor Kitsch ja Ben Foster, tekevät kaikki kelpo työtä kuvittaessaan todellisen elämän sotaurhoja. Selkeään sivurooliin jäävän Eric Banan rinnalla nähdään tapansa mukaan myös ohjaaja Berg itse, yhtenä tukikohdan operatiiveista. Myös karun kurimuksen omakohtaisesti kokenut Marcus Luttrell piipahtaa kuvissa ilman kredittejä. Afgaanikylässä Luttrellia auttavana Mohammad Gulabina nähdään Ali Suliman.

Yhteenveto
Raju ja väkivaltainen sotaelokuva, joka kaikessa realistisuudessaan jättää katsojan kuitenkin kylmäksi.