Elokuva
Rankat syöpähoidot läpikäynyt kampaaja Ida (Trine Dyrholm) palaa lääkärireissulta kotiin etuajassa ja yllättää miehensä Leifin (Kim Bodnia) sihteerikkönsä selästä sohvalta. Siipan petos on kuin isku vasten kasvoja, mutta kivusta huolimatta Ida päättää toimia suunnitelmien mukaan ja lähteä tyttärensä Astridin (Molly Blixt Egelind) ja tämän poikaystävän Patrickin (Sebastian Jessen) häihin Italian Sorrentoon. Jo Kööpenaminan lentokentällä Ida kirjaimellisesti törmää Patrickin isään, Philipiin (Pierce Brosnan), joka on Idan tavoin matkalla todistamaan jälkikasvunsa vihkimistä omistamalleen tilalle. Hääjuhlan odotukseen tuo omat mausteensa mukaan lähteneet Philipin edesmenneen vaimon päällekäyvä sisko Benedikte (Paprika Steen), paikalle uuden heilansa kanssa pölähtävä Leif, sekä paikalliset apumiehet, joilla tuntuu olevan neuvo jokaiseen sydänsuruun. Saapasmaan romanttisissa maisemissa uuden rakkauden löytymisen luulisi olevan helppoa, mutta Amorillapa onkin tukku yllärinuolia viinissään.

Paremmin rankemmista elokuvistaan tutun, monesti palkitun tanskalaisohjaajan Susanne Bierin (Veljekset (Brødre, 2004), Häiden jälkeen (Efter brylluppet, 2006), Things We Lost in the Fire (2007), Kosto (Hævnen, 2010)) Love Is All You Need tuntuu yllättävän kevyeltä vetäisyltä, mutta romanttisen komedian kaapuun verhoiltu elokuva on niin paljon muutakin. Ohjaajan vakikumppanin, Anders Thomas Jensenin, käsikirjoitus on syvätarkkaa ja rennon reilua karttoittamista ihmismielen kummallisuuksista rakkaudeksi kutsutun tilan ottaessa vallan isännästään ja/tai emännästään. Bierin ja Jensenin pohjimmiltaan iloisesti kupliva elokuva menee myös syvemmälle, kaivaa päivänvaloon totuuksia joita ei kukaan halua kuulla, ja esittää anteeksiannon, ja varsinkin pyytämisen, vaikeuden autenttisen aidolla tavalla.

Samalla kun Love Is All You Need toimii postikorttimaisena matkailumainoksena Amalfin kauniille rannikkokaupungille, se on hyvin kaukana Mamma Mia!:maisista kutsukorteista, vaikka pääosassa onkin ex-Bond Pierce Brosnan. Brosnan saa kovia kokeneeseen roolihahmonsa tarpeeksi syvyyttä ja karismaa, ilman, että roolityö vaikuttaisi pelkästään läpikävelyltä. Philip on lihaa ja verta, ja Brosnanin hienosti hallitsema draamantaju ja koominen ajoitus natsaavat mukavasti yhteen.

Elokuvan ehdoton valo ja dynamo on Trine Dyrholmin 12 kaliiberin roolityö kaiken keskiössä kiehuvana Idana, jonka naruja nyitään suuntaan jos toiseenkin toden teolla. Kolmas ehdoton onnistuja on huikean ronski Paprika Steen, jonka roolihahmossa kiteytyvät kaikki ne puolet, joita ei ihmisessä, sukulainen tai ei, toivoisi koskaan olevan. Pääkolmikon harkitusti pelaama tunneshakki räiskyy ja kuplii aina odotettuun, mutta myös palkitsevaan loppuun saakka. Huonoa lenkkiä ei muutenkaan hyvien näyttelijöiden joukosta löydy.

Yhteenveto
Sympaattinen ja aidon oloinen kuvaus petoksesta, surusta ja rakkaudesta. Romanttinen elokuva aikuiseen makuun.