Elokuva
Taiwanissa amerikkalainen Lucy (Scarlett Johansson) joutuu kokemaan kummia, kun korealaisen mafian julma johtaja herra Jang (Choi Min-sik) joukkoineen pakottavat tämän uuden synteetisen huumeen, CPH4:n, salakuljettajaksi. Lucyn kehoon kätketty pakkaus kuitenkin rikkoutuu, ja sen sijaan, että se myrkyttäisi elimistön tappavasti, aine kasvattaakin tämän mentaalikykyjä psyykkiseen manipulointiin ja telekinesiaan.

Ranskalaisen pitkän linjan elokuvantekijän Luc Bessonin ohjaamaa ja käsikirjoittama Lucy on sekoitus realistista trilleriä, mielikuvituksellista scifi-satua ja surrealistista kauhuelokuvaa, joka pohjaa siihen virheelliseen väittämään, että ihminen käyttäisi vain 10 prosenttia aivojensa kapasiteetista. Lucyn tapauksessa tämän tajunta laajenee jokaisen nautitun annoksen myötä, kasvaakseen lopulta omnipotentiksi olomuodoksi, jolla on voima ja valta kontrolloida jopa aikaa.

1990-luvun alkupuoliskolla elokuvahistorian kunniatauluihin päässeet mestariteoksensa, Tyttö nimeltä Nikita (1990) ja Léon (1994), tehneen Bessonin kynä ei osoita tylstymisen merkkejä, vaikka Lucyn viljelemä tieteisjargoni tuntuukin pelkältä tilkkeeltä visuaalisesti erilaisten ja parhaimmillaan varsin innovatiivisten toiminta- ja takaa-ajokohtausten pitäessä vauhdin mukavasti puhdikkaana. Thierry Arbogastin kamerassa syntynyt ja Bessonin itsensä editoima kuvakieli on modernin hektistä ja hallusinatorista tajunnanvirtaa symbolisine ja provokatiivisine välikuvineen villieläimistä pariutumassa ja tappamassa, Lucy kun on yhtä aikaa niin saalis kuin saalistajakin.

Vaikka kovin uniikki onkin olevinaan, Lucyn matka ultimaattiin universumiin herättää mielleyhtymiä vaikkapa Stanley Kubrickin 2001: Avaruuseikkailuun (1968), Wachowskin siskosten The Matrixiin (1990) ja sen jatko-osiin tai omalla tavallaan myös Terrence Malickin The Tree of Lifeen (2011).  Liki tulevat myös Wally Pfisterin Transcendence (2014) sekä erityisesti Neil Burgerin kekseliään omaperäinen Rajaton (Limitless, 2011), jossa Lucyn tapaan keinotekoisesti manipuloitiin ymmärryskyvn ja ajattelukapasiteetin kasvua varsin epämiellyttävin seurauksin.

Scarlett Johansson tekee kaiken kohelteen keskellä mukavasti melankolisen roolityön kykyjensä lisääntyessä inhimillisyyttään nopenevassa tahdissa menettävänä Lucyna. Morgan Freeman on professori Samuel Norman, ainoa intellektuelli, joka kykenee edes joten kuten ymmärtämään mitä on tapahtumassa ja Amr Waked keskelle reippaasti yli hilseen lentäviä tapahtumia tempaistu poliisikapteeni Pierre Del Rio.

Yhteenveto

Asiastaan innostunut ja visuaalisesti nokkela, silkalla höpönlöpöllöä täytetty psykedeelinen trippi, joka kutittelee synapseja passelisti juuri kestonsa ajan, mutta häipyy lopulta mielestä aivan yhtä nopeasti.