Elokuva
Kun päivänvaloa kestämättömillä duuneilla itseään ja pikkupoikaansa Samia (Armand Verdure) elättävä Ali (Matthias Schoenaerts) saapuu Etelä-Ranskan pittoreskiin rannikkokaupunkiin siskonsa (Corinne Masiero) suureksi yllätykseksi, Ali ei tiedä, mitä kohtalo on hänelle varannut. Eikä arvaa Marinelandissa tappajavalaita yleisöesityksiin kouluttava Stéphaniekaan (Marion Cotillard), mitä tulevaisuudella on tarjottavanaan. Yksi luita ruhjova onnettomus eikä entistä enää tunnista, mutta joskus kun elämä on pelkkää kipua ja tunteet tuskasta tehtyjä, on tärkeää, että on joku, joka ymmärtää. Kahden ihmisromun suhde on jo alusta alkaen erilaisesti vino, mutta siinä on jotain niin erinomaisen väkevää ja voimakasta, että sen ei kuulu jäädä vaille täyttymystään.

Loistavalla vankila-elokuvallaan Profeetta (2011) Cannesin pääpalkinnon voittanut Jacques Audiard palaa parrasvaloihin rankalla melodraamalla Luihin ja ytimiin, joka kuvaa kahden niin henkisesti kuin fyysisestikin vereslihalle ruhjotun ihmisen rakkautta huikella intensiteetillä. Craig Davidsonin Rust and Bone -novellien pohjalta syntynyt Luihin ja ytimiin on raastavan rankka romanssi ja kaikesta turhasta riisuttu traaginen dramaa, isoilla kirjaimilla kirjoitettuna: Love Story vailla vertaa.

Äärimmäisen intensiivinen kokemus ja elokuvaelämys isolla Eellä. Koskettava ja paikoin musertavan melankolinen, mutta myös kuuman kiihkeä kuvaus siitä, mitä vaatii oppia paitsi elämään, myös rakastamaan uudelleen. Sen tarina ja tapahtumat tunkevat alle ihon ja tarttuu katsojaan kuin tuli vaatteisiin pysyen mielessä pitkään.

Hyvin harvoin elokuvassa on tunteet näin vahvasti pinnalla ja ihmiset niin avoimia, että jokainen osa sielustakin on vereslihalla näkyvissä. Marion Cotillardin ja Matthias Schoenartsin suhde on äärimmäisen aito ja paljas, kummallakin tunteet kuin eläimellä, jonka vaistoista vahvimmat ovat selviytyminen ja nälkä, loputon himo tuntea jotain, mitä tahansa. Parin välillä räiskyy ja säkenöi, tunteet eivät vaadi edes sanoja eivätkä kehonkieltä, kumpikin on läsnä niin voimakkaasti, että oleminen välittyy läpi valkokankaan.

Yhteenveto
Huikean kaksituntisen jälkeen katsojastakin tuntuu kuin hän olisi matsannut täydet viisitoista erää elämän arvaamattomassa neliössä. Voittajan käsi nostetaan, ja vaikka veri maistuu suussa ja kipu tuntuu luissa ja ytimissä saakka, kokemus on ollut kaiken vaivan arvoinen.