Elokuva
Nuoret ystävykset, Gerda (Flora Thiemann) ja Kai (Kristo Ferkic) asuvat kaukana kaikesta, pienessä kylässä, jossa elämä on mallillaan. Talven tullessa isoäiti (Annekathrin Bürger) kertoo teineille legendan Lumikuningattaresta, mutta moiset sadut eivät hauskanpitoon keskittyneitä kersoja hetkauta, vaan nämä kirmaavat hoitamaan Gerdan kauniita ruusuja. Ruusuja, jotka aiheuttavat kukoistuksellaan Lumikuningattarelle (Linda Zilliacus) niin suurta mielipahaa, että hän myrkyttää Kain mielen ja vie tämän mukanaan jäiseen valtakuntaansa. Nyt on pontevasta Gerdasta kiinni sulattaa Kain jäädytetty sydän, ennen kuin on myöhäistä, mutta Lumikuningattaren voimat ovat mahtavat ja matka tämän palatsiin täynnä vaaroja.

Se, että saksalainen, jo yli vuosi sitten ensi-iltansa saanut tv-elokuva Lumikuningatar tuodaan meillä valkokankaille, voi pitää outona vetona. Tokihan leffaa kuvattiin osin Lapissa ja Rovaniemen Arctic Snowhotellissa, tuotannossa oli mukana paikallinen yhtiö ja rooleissakin pari kotimaista komeljanttaria (Zilliacus ja Liisi Tandefelt) sekä sekalainen sakki tekniikan tyyppejä, mutta siltikään se ei selitä sitä, miksi kaikin puolin persoonaton ja keskinkertainen fantasia saa meillä ensi esityksensä elokuvateattereissa.

Ohjaaja Karola Hattop on pitkän linjan veteraani saksalaisessa tv-maailmassa, joka on ohjaillut lukuisia tekeleitä eri kanaville jo vuodesta 1972, mutta mitään omaperäisyyttä ei tunnu matkalta daamin repertuaariin tarttuneen. ”Tunteet heikentävät, ainoastaan järjellä on väliä”, lausuu Lumikuningatar dramaattisesti, ja samaa ohjetta tuntuvat myös elokuvan tekijät orjallisesti seuraavan. H. C. Andersenin klassikosta on Anja Kömmerlingin ja Thomas Brinxin käsikirjoituksessa kadonnut kaikki satuisuus, joka ei erotu millään tavalla edukseen ARD ja ZDF -kanavien kuin liukuhihnalta teettämistä muista sovituksista. Ihan vain esimerkkinä mainittakoon, että myös Disneyn Frozen - huurteinen seikkailu (2013) perustui samaan satuun ja katsokaa mitä siitä saatiin aikaan, puhumattakaan nyt Päivi Hartzellin puhtaasti kotimaisin voimin ohjaamasta Lumikuningattaresta (1986), joka ehdottomasti ansaitsisi uuden tulemisensa restauroituna, ensi vuonna siintävän 30-vuotisjuhlansa kunniaksi.

Näyttelijät yrittävät toki kaikkensa heppoisissa ja pahasti ylinäytellyissä rooleissaan, mutta sen viimeisenkin lämmön imaisee kokonaisuudesta vallan luokaton suomalainen jälkiäänitys, joka pahimmillaan edustaa samaa tasoa kuin telkkarin mainoskatkoilla kiduttavat spotit minkä tahansa lian pelkällä bangilla poistavasta puhdistusaineesta. Kotimaan ääninä kuullaan mm. Iida Hakalaa (Gerda), Aukusti Annalaa (Kai), Majka Nurmista (Flora), Annastiina Gyllingiä (Prinsessa), Anna Kulmalaa (Ryövärimummo), Saana Kantolaa (Ryövärityttö) ja Liisi Tandefeltia (Saamelaisnainen) sekä omalla äänellään puhuvaa Linda Zilliacusta Lumikuningattarena, jotka artikuloivat toki ihan tosissaan, mutta kun latteat lauseet eivät kirveelläkään istu alkuperäiseen dialogiin, efekti tuo tuskaa paitsi korville, myös silmille.

Yhteenveto
Värimaailmaansa myöten kalsa ja, aihepiiriin toki sopivasti, kylmä ja kliininen versiointi kauniista sadusta. Toinen tähdistä sympatiseeraa kotimaan komeljanttareita.