Elokuva

Arvostelu on pääpiirteittäin julkaistu aiemmin FilmiFINissä 27.9.2007.

Maailman tasapaino on järkkymässä. Lohikäärmeet taistelevat toisiaan vastaan, huonot sadot ravisuttavat kaupunkeja ja velhot ovat menettämässä voimiaan. Enladin valtakunnan kuningas murhataan, ja syyllinen pakenee paikalta. Hän on pelokas nuorukainen, Arren, edesmenneen kuninkaan poika. Pakomatkallaan hän tapaa ystävällisen arkkimaagin, Varpushaukan, sekä arpinaamaisen tytön, Therrun. Kaaoksen kerääntyessä horisonttiin ja maailman ollessa vaakalaudalla, muodostuu heistä lopulta avain tasapainon restaurointiin.

Studio Ghiblin luoma Maameren tarinat ei ole tällä kertaa legendaarisen ohjaaja Hayao Miyazakin teos, vaan hänen poikansa, Goro Miyazakin. Hänellä on yhtaikaa siunattu ja kirottu asema olla maineikkaan tarinankertojan jälkeläinen. Studio ei ole vielä liioin huonoja elokuvia tehnyt, eikä mahdolliselta mantelinperijältä odota kuin samaa laatua. Valitettavasti pojasta ei ole ainakaan toistaiseksi isänsä veroiseksi taituriksi.

Ursula K. Le Guinin kirjasarjaan perustuva Maameren tarinat ottaa kantavaksi juoneksi alkuperäisen trilogian viimeisen osan, joskin myös muista kirjoista on lainattu teemoja. Tärkeimmät kysymykset pyörivät elämän ja kuoleman välillä. Tarina ei onnistu kuitenkaan viemään mukaansa. Henkilöhahmot jäävät kovin etäisiksi ja ovat vaikeasti samaistuttavissa. Kirjasarjan laajasta mytologiasta huolimatta elokuva ei onnistu saavuttamaan samoja eeppisyyden mittoja, vaikka Tamiya Terajiman mahtipontiset sävelmät parhaimpaan pyrkivätkin. Valitettavasti mahtipontiset nuotit kaikuvat kovin onton elokuvan raameissa.

Verrattaessa aiempaan Ghibli-tuotantoon Maameren tarinoista uupuu se tuttu maagisuus, joka viettelee niin lapset kuin aikuisetkin. Toisaalta varsinainen lähdeteos on suunnattu aikuisille, joten tietynlainen vakavuus annettakoon anteeksi. Elokuvan fantasiaelementeissä onkin havaittavissa jotain samankaltaisuutta Taru sormusten herrasta -teokseen ja paikoin sen synkkyyteen. Maameren tarinat ei vain onnistu ammentamaan tätä pimeyttä yhtä vakuuttavasti kuin esimerkiksi J.R.R. Tolkienin klassikosta tehty filmatisointi tai vaikkapa studion aiempi Tulikärpästen hauta. Kerrontaa vaivaavatkin mielenkiinnottomat henkilöhahmot sekä kirjasarjaan perehtymättömille mysteeriksi jäävä mytologia.

Positiivisella puolella ohjaajan arkkitehtuurinen tausta näkyy Maameren tarinoissa visuaaliselta osalta. Kaupungit ovat pikkutarkasti suunniteltuja ja eläviä. Kauniita maisemaotoksia löytyy runsaasti, kuvasommittelun ollessa muutenkin ensiluokkaista. Elokuvan vahvin anti löytyykin kuvallisen sanoman myötä. Vaikkei mistään yksilöllisestä fantasiamaailmasta voidakaan puhua, kuvaston ollessa pitkälti sama kuin kaikissa tusinafantasioissa, onnistuu Maameren tarinat luomaan eloisan keskiaikaisen maailman katsojille. Hahmot ovat Ghibli-tapaan kovin lapsenomaisen näköisiä, arkkitehtuurin ja olioiden saadessa hivenen yksityiskohtaisemman käsittelyn.

Tekniikka
Teräväpiirtosiirto tekee oikeutta elokuvan upeille käsinmaalatuille kohtauksille. Värisävyiltään aavistuksen hillitty ulkoasu on kaikesta huolimatta värikäs ja täynnä yksityiskohtia, joita veitsenterävä tarkkuus korostaa entisestään. Kokonaisuus on yksinkertaisesti moitteeton.

DTS-HD MA 5.1 -miksaus tarjoillaan sekä alkuperäisellä japaninkielellä että suomenkielisenä dubbauksena. Elävä maailma toistuu raidalla upeasti. Pienet yksityiskohdat toistuvat piiruntarkasti ympäri kotiteatteria. Sulava tilaerottelu seuraa herkeämättä kohtausten tapahtumia luoden kauttaaltaan todella vakuuttavan äänimaailman.

Lisämateriaali
Julkaisu sisältää ainoastaan vaihtoehtoisen elokuvan yhteydessä esitettävän kuvakäsikirjoituksen.

Yhteenveto
Maameren tarinat on maineikkaan Hayao Miyazakin pojan esikoisteos, joka perustuu Ursula K. Le Guinin kirjoittamaan fantasiasaagaan. Tarinankertojana Goro haparoi vielä ensimmäisellä yrityksellä, eikä saa tasapaksuun debyyttiinsä kunnolla tunnetta saati vetävyyttä.