Elokuva

Steven Soderbergh siirtyy Magic Mikessä miesstrippareiden öljypintaiseen maailmaan. Tuottajana toimineen ja elokuvan nimikkoroolia näyttelevän Channing Tatumin omiin nuoruusvuosiin löyhästi perustuva draama seuraa strippariuransa ehtoopuolta lähestyvää Mikeä, joka keikistelee hameväen silmäruokana saavuttaakseen unelmansa yrittäjyydestä. Samaan viinan, naisten ja hauskanpidon täytteiseen elämänmenoon saapuu myös Kid (Alex Pettyfer), jonka Mike nappaa suojatikseen Dallasin (Matthew McConaughey) vetämälle strippiklubille.

Reid Carolinin käsikirjoitus vie katsojan stripparibisneksen kulisseihin ja siellä patsastelevien ihmisten mielenmaisemaan. Tatumin omaelämäkerrallisista aineksista on saatu kasaan uskottava ja monin paikoin särmäkin rakenne, jonka pienet yksityiskohdat täydentävät kokonaisuutta. Kerronnassa ei sen sijaan löydy samanlaista antaumusta. Pinnalliset showesitykset ja -bisneksen kuvailu nousevat valokeilaan, kun taas mielekäs dramaturgia sysätään toistuvasti taka-alalle. Käsikirjoitus kyllä riisuu klubielämän raadollisuuden hienosti esille, mutta varsinaiset henkilöt jäävät siitä huolimatta etäisiksi. Etenkin Miken ympärille rakennettu draamankaari ei saa kohtauksista tarpeeksi tukea kannatellakseen kerrontaa.

Sisällöllisen pettymyksen vastapainoksi Soderbergh lataa elokuvan täyteen visuaalista silmäkarkkia. Lukuisat strippikohtaukset on koreografioitu upean rytmikkäiksi esityksiksi, joissa näyttelijät – Tatum etunenässä – pistävät parastaan viihdyttääkseen ruudun molemmanpuoleista hameväkeä. Paljasta pintaa näkyykin riittämiin, mutta kohtauksiin on saatu ladattua kiihkoa ilman alastomuuden tuomaa lisävivahdetta.

Elokuvan kiiltokuvamaiset könsikkäät eivät jää ajeltua rintavarustusta suuremmin mieleen, vaikka Tatum hoitaakin pääroolinsa suhteellisen onnistuneesti. Hänen ja Cody Hornin esittämän Brooken välisissä kohtauksissa on mukavan ilkikurista säkenöivyyttä, mikä tasaa hieman leffan testosteronivoittoista otantaa. Kaksikon ohella McConaughey tulkkaa charmantin omistajakäärmeen roolin muikein sävyin, mutta Alex Pettyfer jää hahmonsa lailla turhan pintapuoliseksi kokonaisuudeksi.

Tekniikka
Kuva on ohjaajan ratkaisuille uskollinen. Toisin sanoen jälkituotannossa kellertäväksi suodatettu yleisilme ja reuna-alaa vaivaava pehmeys ovat haettuja tehokeinoja. Muilta osin tarkkuus pysyy terävänä ja värisävyt näyttäytyvät luonnollisilta, eikä mustan tasossakaan ole liioin valitettavaa.

Julkaisu sisältää kansitiedoista poiketen ainoastaan Dolby Digital 5.1 -ääniraidan. Miksaus hyödyntää tilaerottelua aktiivisesti, ja alapää humisee mukavasti elokuvan musiikintäytteisissä kohtauksissa. Kokonaisuus on bittimenetyksestä huolimatta kaikin puolin onnistunut.

Lisämateriaali
Julkaisu ei sisällä lainkaan lisämateriaalia.

Yhteenveto
Magic Mike antaa ennen kaikkea silmänruokaa naisille mutta välittää samalla kohtuullisesti miesstrippareiden elämänmenoa. Lupaavasti rakennettu käsikirjoitus vesitetään vain liiallisella pintakiillolla.