Tampereen elokuvakompleksi Plevnaan on Ralliraita -elokuvan lehdistötilaisuuteen saapunut rennon lupsakka ohjaaja/käsikirjoittaja Markku Pölönen ja omien sanojensa mukaan paikalle pakotettu pääosan esittäjä Heikki Silvennoinen.

Ralliraita on vauhdikas ja hilpeän hurtti kuvaus autohulluudesta, jonka juuret ovat vahvasti suomalaisuudessa, mutta mistä kaikki sai alkunsa?
"Ensimmäiseksi minä halusin tehdä komedian ja toiseksi tehdä töitä Heikki Silvennoisen kanssa ja kun hetken hommasta höpistyämme selvisi, että Heikki on ajanut itsekin kilpaa F-ryhmän autoilla, rallitarinasta tuli käenpoika, joka valtasi pesän kaikilta muilta aihioilta", kuvailee Pölönen asetelmien alkuräjähdystä.
"Musta oli mukavaa päästä tekemään töitä ihan ammattilaistenkin kanssa, kun tossa on noiden Kangasalalaisen harrastelijaryhmän kanssa vaan väännetty sketsiä", lisää Silvennoinen. "Tarina on mun kynästä lähtöisin ja Käyhkön Arttu sen sitten keräsi kasaan lopulliseen muotoonsa", summaa Pölönen.

Yhtenä käsikirjoittajana on myös Kummeli -mestari Heikki Silvennoinen, mutta mies itse vähättelee omaa osuuttaan: "Mä toin siihen rallikokemuksistani lähinnä sitä kieltä, mitä niissä piireissä puhutaan."
"Heikki toi paljon ideoita ja muokkasi kaikkea kuvaustilanteissakin ja toi juttuun sellasta mukavaa spontaanisuutta", lisää Pölönen. Vaatimaton Silvennoinen ei halua hommasta kunniaa, mutta Pölönen, jolle Silvennoinen on komedian synonyymi, väittää miehen osuuden olleen sanottua suurempi.

Ralliraita sijoittuu Pohjois-Karjalaan, siihen samaan fiktiiviseen Miikkulan kylään kuin Pölösen tv-kakkoselle tekemä suosikkisarja Karjalan kunnailla. "Kyllä, sinnehän se sijoittuu ja sinne varmaan sijoittuu vielä monta muutakin juttua, Miikkulan elokuvakylä avataan muuten ensi kesänä yleisöllekin", Pölönen mainostaa saavutustaan.

"Näyttelijöitä ei ollut kovinkaan vaikeaa saada tähän mukaan", sanoo Pölönen, "ja kun komediasta on kyse, ei Franzénin Peteä edes pysty pitämään pois kuvauspaikalta". Silvennoinen miettii omaa hahmoaan, autokoulunopettaja Seppo Pesosta ja sanoo sen olleen elokuvan aidoin hahmo: "Elämä junnaa paikoillaan, duuni on perseestä ja naistakin pitäis saada, ei mikään karikatyyri, vaan täyttä totta suomalaisesta miehestä. Muut näyttelijät saavatkin sitten elämöidä oikein urakalla. Pete vastaavasti veti homman sitten aivan Spedeksi, se oli täysi Härski Hartikainen ja tuleehan siellä ihan toimiva Pasas-imitaatiokin, Pölönen hekottelee.

Tulevaisuuden suunnitelmista miehet paljastavat vain vähän. "Parikin leffaa ois suunnitteilla, Suomeen ennen ajanlaskumme alkua sijoittuva fantasia, jossa ei ole ensimmäistäkään fantasiaelementtiä ja sitten sellainen lastenleffakin olisi suunnitelmissa", kertoo Pölönen. "Karjalan kunnailla jatkuu ja kun nyt on tämä lama, niin onpahan sitten aikaa suunnitella juttuja kerrankin kunnolla." Silvennoinen määrittelee tulevaisuutensa kietoutuvan uuden sooloalbumin tekoon, mutta vihjaisee, että Kummeliryhmältäkin voi mahdollisesti tulla jossain välissä jotain, ehkä.

Kotimaisen elokuvan nykytilaa Pölönen kuvaa erilaiseksi kuin muutaman vuoden takaisen nousukauden aikoina.
"Elokuvasäätiön uusi politiikka on karsinut kevyen viihteen kokonaan pois tukilistoilta", murehtii Pölönen.
"Ja helvetin moni pieni maaseututeatteri tekee suurimman osan vuoden tuloistaan just kotimaisilla leffoilla ja nimenomaan viihdeleffoilla". "Ennen vanhaan vuosittainen Uuno Turhapuro kattoi reippaasti yli puolet pikkuteattereiden vuosituloista ja täten mahdollisti homman jatkumisen. Nykyinen systeemi on nopeasti kuolinisku suurten monisalisten teatteriketjujen ulkopuolelle jääneille yrittäjille", murehtii omillakin töillään pikkuteattereita konkurssilta pelastanut Markku Pölönen.

Mannerheim -elokuvaa koskevat masentavat uutiset ovat tavoittaneet myös Markku Pölösen, joka on vilpittömän surullinen kollegoidensa Renny Harlinin ja Markus Selinin kohtaloista. "Ehkä tässä maailman nykyhetkisessä taloustilanteessa pitää sit vaan jättää isoimmat tuotannot odottamaan", miettii Pölönen ja kysymykseen pitäisikö elokuvantekijöillä olla rahat konkreettisesti kädessä, ennen kuin uskaltaa aloittaa tuotannon, mies vastaa: ”Ainahan leffanteon joutuu aloittamaan riskillä, ei se massi oo koskaan kaikki heti varmaa.”

Ralliraita tulviikin product placementia, mutta sekin homma hoidetaan niin kivasti kieli poskessa, ettei vakuutusten kauppaaminen katollaan ojassa olevalle kuskille aiheuta tökkimistä juuri ollenkaan. "Ralliraidan suhteen me tehtiin homma eri tavalla, siinä on yli 80 prosenttia kaupallista rahoitusta ja sponsorointia loput", Pölönen kertoo ja toivoo myös muille alan ihmisille parasta: ”Mannerheimin suhteenhan toi tilanne elää nyt koko ajan, toivottavasti herrat saavat rahoituksen ratkaistua, että pääsevät takaisin töihin."

Ralliraidan sanoman Pölönen kiteyttää seuraavasti: "Maailmanmestari Markus Grönholm vaati, että meidän pitää tavalla tai toisella tuomita yleisillä teillä kaahaaminen, eli, että vauhti on hauskaa, mutta se pitää hoitaa suljetuilla radoilla ja teillä, turvallisuusnäkökohtia ei voi liikaa autoileville ihmisille, ja varsinkin nuorille teroittaa muutenkaan."

Kun tulee kysymys siitä, kuka on kakkien aikojen rallikuski, miehet yllättävät myös toisensa. Silvennoinen miettii hetken ja sanoo: "Kyllä se on Tommi Mäkinen, mä tykkään sen temperamentista." Pölönen aprikoi  ja aloittaa: "En nyt muista minkä suuren sponsorin päämajaan Tommi Mäkinen käveli puolikengissä, shortseissa ja pikkutakissa, mutta siinä vedossa oli jotain niin suomalaista, että kyllä mä sanon Tommi Mäkinen." Kun Pölönen kuulee, että valinta oli molemmilla saman, mies lisää: "Ja Tommi on kaiken lisäks vielä maanviljelijä, voiko sitä enempää suomalainen olla?" Suomalaisuudesta puheen ollen, edustavathan herrat Pölönen ja Silvennoinen  tätä jäyhän jököttämisen jaloa haaraa varsin vahvasti itsekin.