Elokuva

Peter Jacksonin esikoisohjaus Bad Taste toi ohjaajalle mainetta ja jonkin verran myös sitä mammonaa. Bad Taste elokuvan jälkituotannon aikana Jackson tapasi tulevan vaimonsa Frances Walshin, joka liittyi miehensä elokuvatiimiin käsikirjoittajana. Pariskunnan ensimmäinen tuotos oli Muppet-parodia Meet the Feebles, joka seuraa samaa kieroutunutta kaavaa kuin ohjaajan esikoinen.

Feebles on teatteriryhmä, jonka uusin tuotos Meet the Feebles on saamassa ensi-iltansa 12 tunnin päästä. Hyvältä näyttävä harjoitus päättyy kuitenkin ilkeän rotta Trevorin (Brian Sergent) haukkuihin päätähteä Heidi-virtahepoa (Mark Hadlow) kohtaan. Tästä kimpaantuneena Heidi valittaa rakastamallensa teatterinjohtaja-mursu Bletchille (Peter Vere-Jones) Trevorin käytöksestä. Bletchillä on kuitenkin salainen suhde Samantha-kissan (Donna Akersten) kanssa, josta Heidi ei ole tietoinen. Samaan aikaan esitelmän ohjaajana oleva kettu Sebastian (Stuart Devenie) on huolissaan ryhmänsä taidottomuudesta ensi-illan jo häämöttäessä. Asiaa pahentaa vielä uuden tulokkaan Robertin (Mark Hadlow) piikikkäät kommentit näytösten parantamista varten. Eikä saa tietenkään unohtaa kaikkien rakastamaa roskamediaa, joka kerää törkyä teatteriväestä kärpäsen (Brian Sergent) muodossa.

Pinnalta kaikki näyttää normaalilta ensi-illan aiheuttamalta jännitykseltä ja paineelta, mutta pinnan alla on toista. Bletch tekee sivubisneksenä huumekauppoja. Trevor puolestaan kuvaa hieman kyseenalaisia filmejä teatterin kellarissa, eikä muunkaan teatteriväen elämä tunnu ihan vilpitöntä olevan. Wynyard on narkomaanisammakko, joka kärsii pahemman luokan Vietnam-traumoista. Henry on taas kiimainen kuin pupu, niin kirjaimellisesti kuin kuvainnollisesti, ja Sid-elefantilla (Mark Wright) on isyysoikeuskäynti lähellä vaimonsa Sandyn (Stuart Devenie) kanssa - joka on kana. Sivujuonia kerrakseen.

Jos huolestuit tulleeseesi spoilatuksi, älä suotta. Kyseiset tapahtumat selviävät noin kymmenen minuutin kohdalla muutaman muun lisäjuonen ohella. Loppuelokuvan ajan seurataankin enemmän tai vähemmän kyseisiä tapahtumia aina loppuun nivoutuvaan, musiikintäytteiseen kliimaksiin asti. Sillä välin katsojaa hemmotellaan ja järkytetään kaikella pikkukivalla

Jacksonin toinen ohjaustyö on melkoinen harppaus Bad Tastesta monessakin mielessä. Bad Tasten huvittavan kauheat oksennuksen juonnit ja päiden leikkuut on korvattu Meet the Feeblesissä lähes sairaalloisen statuksen saaneilla materiaaleilla. Elokuva tarjoaa niin huumeita, muppettien välistä seksiä, väkivaltaa kuin rankkaa pornoa katsojille. Ymmärrettävistä syistä moni pitää tätä sairaana elokuvana. Sitä se tosin onkin, mutta muppettien käyttäminen ihmisten tilalla laimentaa suurimman osan inhokertoimesta.

Tosin jos vertaa elokuvaa vaikkapa japanilaisiin elokuviin, ja tarkemmin Takashi Miiken tuotoksiin, painitaan täysin eri sarjoissa. Miike provosoi verellä ja inhorealismilla totisesti. Jackson provosoi verellä ja sairailla asioilla pilke silmäkulmassa. Kun virtahepo repäisee vaatteensa päältä kuin paraskin strippari heiluttaen samalla keuhkojaan, ei katsoja voi asiaa hirveän tosissaan ottaa. Puhumattakaan elokuvan parhaimmasta kohtauksesta, jossa Wynyard kertoo omista traumaattisista Vietnam-kokemuksistaan. Tuta saavat niin Full Metal Jacket, Deer Hunter kuin Apocalypse Now!

Ei Meet the Feebles ohjaajan parhaimpia ole, mutta taatusti ainakin omaperäisin. Eikä pelkästään ohjaajan, sillä ei maailmassa kovin montaa samanlaatuista elokuvaa ole. Enkä usko että tulee olemaankaan. Meet the Feebles ei ole ehkä paras valinta tutkimaan miehen alkutuotantoa, ellei tarkoituksenasi ole sitten laittaa ohjaajaa pannaan heti ensimmäisestä kosketuksesta lähtien. Mikäli Jackson on taas entuudestaan tuttu muutenkin kuin Lord of the Rings -trilogian ohjaajana, niin sitten Meet the Feebles soveltunee katsottavaksi ilman kummempia oireita. 

Kuva

Elokuvan alkuperäinen kuvasuhde on 1.85:1, mutta Finnkinon julkaisu sisältää 1.33:1 muotoon kropatun version. Elokuvasta ei tosin ole arvostelun tekoaikaan alkuperäisellä kuvasuhteella olevaa julkaisua, joten parempaa ei toistaiseksi ole tarjolla.

Kuvan laatu ei hirveästi häikäise. Kuva on kauttaaltaan hieman liian pehmeä, eikä roskilta ja naarmuiltakaan täysin vältytä. Ei niitä nyt häiritsemään asti ole, toisin kuin kuvan vasemmassa laidassa koko elokuvan ajan olevat viisi tai kuusi pystysuoraa raitaa. Satunnaisesti ylä- ja alareuna kärsivät vastaavista rosoisuuksista laidoissaan, tosin väriltään nämä ovat mustia. Värit sentään toistuvat suhteellisen luonnollisina, mitä nyt mustan taso on välillä vähän turhan hatara. Vastaväri valkoinen ei ole yhtään sen parempi palaen useassa kohtauksessa puhki. Värivalojen ympärillä on myös havaittavissa pienoista säröntää.

Ääni

Julkaisu sisältää vain Dolby Digital 2.0 -ääniraidan, joka hoitaa tehtävänsä niin hyvin kuin pystyy. Puheet kuullaan selvästi, eikä äänessä ole minkäänlaista häiriötä. Musiikkinumerot ja satunnaiset efektikohtaukset olisi mielellään kuunnellut hieman paremman raidan kera, mutta kaikkea ei voi saada.

Lisämateriaali

Sama lyhyt ohjaajan biografia, joka löytyy muistakin Peter Jackson -kokoelman levyistä.

Yhteenveto

Peter Jacksonin toinen ohjaus yhdistää kaikkien rakastamat (?) Muppetit musiikilla höystettyyn katsaukseen teatterin kulissien taakse, jossa kaikki ei ole niin viatonta kuin julkisivu antaa ymmärtää. Mukaan mahtuu kaikkea laittomista filmauksista laittomiin aineisiin, puhumattakaan ohjaajan tavaramerkiksi muodostuneesta verilöylystä.