Elokuva

Osamu Tezukaa (s. 1928 – k. 1989) pidetään japanilaisen mangan ja animaation luojana, eikä suotta. Varhaisesta Disney-tuotannosta innostuksen saanut Tezuka alkoi tehdä Walt Disneyn luomuksia japanilaiseen muottiin, muokaten heistä aikojen kuluessa myös länsimaissa tutuksi tulleita isosilmäisiä nuorukaisia. Alun tuotokset muistuttivat tosin enemmän kuin vähän Mikki-hiirtä tai vastaavia Disney-luomuksia. Japanin Mikki-vastine tuli länsimaalaisittain kutsutun Astro Boyn muodossa, joka ilmestyi ensimmäistä kertaa lehtien sivulla vuonna 1952, ja josta tuli myös Tezukan käyntikortti maailmalle. Lentävästä robotista kertova sarja sai televisiolähetyksensä vuonna 1963 vuoteen 1966 asti ja sarjaa pidetäänkin ensimmäisenä oikeana animena.

Tezukan varhaistuotantoon kuuluu vuonna 1949 julkaistu Metropolis-nimeä kantava manga, jonka yhtymäkohdat Fritz Langin mestarilliseen Metropolis-elokuvaan (1926) ovat vain nimessä, hämmästyttävää kyllä. Tiedettävästi Tezukan inspiraatio mangansa kirjoittamiseen lähti hänen nähdessään elokuvan julisteen, mutta itse elokuvaa hän ei ollut nähnyt kirjoittamishetkellä. Mangan ja elokuvan yhtymäkohdat ovat kuitenkin poikkeuksellisen yhteneviä. Elokuvan päähenkilöt ovat robotteja ihmiskuorissa ja kummassakin kyseiset humanoidit houkuttelevat alemman luokan kapinaan ylempiä vastaan. Molemmissa on myös yhteistä vahvan realistinen näkemys yhteiskuntamme kehityksestä, jossa yhä enemmän siirretään työtä teknologian käsiteltäviksi.

Kun tunnettu japanilainen animeohjaaja ja Tezukan alaisuudessa työskennellyt Rintaro pyysi Metropolista kuvattavaksi tekijältä, oli vastaus jyrkän kielteinen. Asiasta ei sen koommin puhuttu, mutta itse asia syöpyi kuitenkin Rintaron muistiin. Kymmenisen vuotta Tezukan poisnukkumisen jälkeen asia palasi Rintarolle ja tällä kertaa lupaa kuvaamiseen ei ollut tarpeen pyytää itse mestarilta. Käsikirjoittajaksi saapui Akiran ohjannut ja käsikirjoittanut Katsuhiro Ôtomo, jonka käsissä alkuperäistä tarinaa muokattiin hieman lisäämällä muutamia hahmoja sekä ottamalla vaikutteita tunnetuista sci-fi-klassikoista, joista merkittävimpänä Langin alkuperäisversio.

Metropolis on nimensä mukainen jättimäinen kaupunki, joka on jaettu kolmeen alueeseen. Zone-1 on kerroksista ylin ja täällä asuvat suurin osa ihmisistä sekä kourallinen luvan saaneita robotteja. Zone-2 on kerrosta alempana ja toimii Metropoliksen voimalana. Zone-2 asuu kaupungin köyhäväki sekä monet roboteista. Alimmainen Zone-3 on jätevedenpuhdistamo, jossa toimii vain ja ainoastaan robotteja töiden raskauden takia. Kunkin kerroksen välillä liikkumiseen tarvitaan erillinen lupa, joten kanssakäymistä suuntaan tai toiseen ei pahemmin käydä. Rikas väki elelee tyytyväistä elämää auringon paisteessa ja rikkaine asumuksineen, kun taas kakkoskerroksen köyhät tappelevat ruuasta ja asuinsijasta. Roboteille ei sen sijaan anneta arvoa missään kerroksessa ja heitä suorastaan hyljeksitään. Mikäli joku robotti päätyy väärään kerrokseen ilman lupaa, se ammutaan surutta ja toimitetaan takaisin Zone-3:seen. Miksipä heistä pitäisikään välittää, kun he tekevät vain sellaisia töitä, joilla ei ole minkäänlaista arvoa; palokunta, siivous, sähköntuotanto, sisäkkö, ja muita tarpeettomia töitä.

Zone-1:sen kirkkauteen saapuvat myös japanilainen etsivä Shinsaku Ban (Kousei Tomita) ja hänen veljenpoikansa Kenichi (Kei Kobayashi). Ban on saanut tehtäväkseen etsiä lainsuojattoman tohtori Laughtonin (Junpei Takiguchi) ja pidättää hänet. Ban ja Kenichi ovat tosin ensimmäistä kertaa Metropoliksessa ja he saavatkin avukseen robottidekkari Model 803-D-RP-DM-497-3-C. Koska ihmisen nimen antaminen on kiellettyä roboteille, kaksikko päättää nimetä robotin ihmisen parhaan ystävän nimellä ja robotista tulee hieman muistettavampi Pero (Norio Wakamoto). Yhdessä kolmikko lähtee etsimään Laughtonia, jonka jäljet johtavat pahamaineiselle Zone-2:lle.

Samaan aikaan Zone-1:ssä on valmistunut uusi ja salaperäinen Ziggurat. Lähes propagandamaisella tavalla rakennuksen valmistumisesta ja sen hyödystä kaupungille toistetaan jokaisessa kadunkulmassa, vaikka kukaan ei edes tiedä mistä on tarkalleen kysymys. Paitsi itse Ziggurat-projektin johtohahmona toimiva Duke Red (Tarô Ishida), presidentin oikea käsi. Duke Redillä on myös salaisia toimia tohtori Laughtonin kanssa, jonka tehtävänä on rakentaa Tima (Yuka Imoto). Tima on Duke Redin edesmenneen tyttären ulkomuodon saanut robotti, jonka inhimilliset piirteet ovat yllättävät.

Duke Redin ottopoika Rock (Kouki Okada) vihaa kuitenkin robotteja sydämensä kyllyydestä ja johtaa kaupunkia terrorisoivaa Marduk-järjestöä, joka on tosin Duke Redin toimeenpanema järjestö. Mitään todisteita asiasta ei ole, mutta salaisuus on kuitenkin varsin tunnettu kansan keskuudessa. Kun Rock saa selville isänsä toimista ja Timan tulevaisuudesta, päättää hän estää tämän hinnalla millä hyvänsä. Roboteilla ei ole tulevaisuutta Metropoliksessa.

Metropolis on elokuvana monitasoinen. Se sisältää monia elementtejä aina genreistä uskonnollisiin asioihin. Ziggurat, Marduk ja Tiamat – lyhennettynä Tima – ovat Mesopotamian alueen uskonnollisia jumalia tai rakennuksia. Taivaisiin kohoava Ziggurat on myös kristinuskoisille tuttu Baabelin torni, jonka symbolinen arvo lienee monella muistissa. Elokuva käsittelee myös syrjintää ja melko suoranaista yhteiskuntakritiikkiä robotteihin kohdistuvineen tekojen ja asemien kautta. Myös japanilaiselle animelle tyypillistä filosofiaa on saatu mukaan jälleen kerran Timan ja Kenichin välisen rakkauden muodossa.

Vaikka elokuva osittain raiskaakin Tezukan alkuperäistä mangaa - mm. Rock-hahmon lisäyksellä - ja tekijät tämän myös tiedostavat hieman humoristisella "Jos Tezuka olisi elossa, ei hän hyväksyisi elokuvaa" -kommentilla, pitää se mestarin perinnettä yllä monessa mielessä. Päätarina on yhteiskuntakritiikkeineen tallella ja piirrosjäljessä otettiin askel eteenpäin yhdistämällä perinteinen solu-animaatio CGI-tehosteiden kanssa, aivan kuten Tezuka aikoinaan kokeili kaikkea uutta ja mullistavaa piirtämisen parissa.

Lopputulos onkin vaikuttava. Metropolis piirtyy kauniin futuristisena CGI-kaupunkina, jossa perinteisesti piirretyt hahmot tallustavat pitkin ja poikin. Kuvausta tehostaa entisestään elokuvamainen kerronta, jolloin kaupungin vilkasta elämää ja ihmispaljoutta kuvataan rauhallisesti ja tahdikkaasti. Metropolis olikin vuonna 2001 erittäin kaunis ja uudenlainen anime, joka siirtyi vasta vuonna 2003 valmistuneen korealaistuotannon Wonderful Daysin edestä. Wonderful Days veikin CGI ja solu-animaatiokollaboraation askeleen edemmäksi, lisäten mukaan vielä live-kuvaa ja lopputulos oli eräitä vuoden 2003 kauneimpia elokuvia. Juonellisesti se kuitenkin häviää Metropolikselle.

Kuva

Anamorfinen 1.85:1 -suhteinen kuva on ihastuttavan kaunista jälkeä. Värit toistuvat luonnollisesti niin tietokoneella kuin käsintehdyissä tehosteissa, ja kuva itsessään on tarkkaa eikä katsoja pääse pettymään elokuvan pikkutarkkoihin yksityiskohtiin. Pientä kontrastieroa on tosin havaittavissa kahden erilaisen tekniikan yhteen saattamisessa. Ajoittainen roskaisuus, pienoinen kohina, varsinkin pimeämmissä kohdissa ja pienoinen reunakorostus tiputtavat kuitenkin hieman pisteitä.

Ääni

Ääntä löytyy Dolby Digital 5.1 -koodattuina niin alkuperäisellä japanin kielellä kuin englanniksikin, sekä hieman yllättäen dts-koodattu ääniraita englanniksi. Ennemmin olisi toivonut dts-raidan alkuperäiselle kielelle, kun kyseinen raita on huomattavasti monipuolisempi kuin DD-vastaavansa. Sikäli sääli, että japaninkielinen ääniraita ei saanut dts-käsittelyä, vaikka englanninkielinen dubbaus onkin varsin laadukas.

Ääniraidoista jokainen on kuitenkin loistavaa luokkaa. Dialogi kuuluu selvästi, ettei tekstitykselle ole välttämättä tarvetta, kaunis musiikki toistuu luonnollisesti tehostaen kohtauksien tunnelmaa entisestään ja Metropoliksen ruuhkainen äänimaailma kietoutuu katsojan ympärille. Subwoofer saa alati toimintaa erinäisten aseiden, räjähdysten ja ylitselentävine ajoneuvojen toimesta, parantaen maailmaa entisestään.

Lisämateriaali

Ensimmäinen levy sisältää trailerit elokuvista Metropolis, Final Fantasy: Spirits Within, ja Roughnecks: Starship Troopers Chronicles: Tesca Campaign, ja loppu materiaali on luonnollisesti siunattu kakkoslevylle.

Photo Gallery – Osio sisältää jokusia kauniisti piirrettyjä kuvia päähenkilöistä, elokuvan muista henkilöistä sekä yleisiä piirroksia esineistä.

Animation Comparison – Osiossa on jaettu kaksi elokuvassa nähtävää kohtausta erillisiin osiin animaation saralla. Mukana on myös elokuvassa nähtävä valmis kohtaus. Ihan mielenkiintoinen pikku osio, jossa näkee kuinka paljon erilaisia tekniikoita tarvitaan suhteellisen yksinkertaisen kohtauksen tekemiseen.

Animax Special: Making of Metropolis (33:15) – Pitkähkö dokumentti elokuvan tekemisestä on varsin mielenkiintoinen tuttavuus, vaikka itse animaatio-osuutta olisi voinut kuunnella lisää. Suhteellisen olantaputusvapaa dokkari kertoo mistä elokuva sai alkunsa, sen edistyksellisestä animaatiojäljestä sekä tuotantotiimin mielipiteistä elokuvan suhteen.

Filmographies – Ohjaaja Rintaron ja japanilaisen sarjakuvan ja animaation legenda Osamu Tezukan lyhyet biografiat.

History of Metropolis – Nimensä mukaisesti osio käsittelee tekstipohjaisesti Metropoliksen historiaa Ozamu Tezukan ensimmäisistä piirroksista vuonna 2001 julkaistuun elokuvaan asti.

Filmmaker Interviews (8:04) – Viimeisin osio sisältää käsikirjoittajan ja ohjaajan haastattelut, jotka ovat varsin kiinnostavaa kuunneltavaa. Asiaa käydään läpi aina CGI:stä itse Osamu Tezukan mahdolliseen hyväksymiseen elokuvan suhteen. Käsikirjoittaja spoilaa haastattelujen lopussa elokuvan juonta ilkeästi ja tiedostaa tämän heti itsekin. Ei kannattane katsoa siis ennen elokuvaa.

Yhteenveto

Filosofinen ja kaunis anime, joka perustuu japanilaisen animaatiolegenda Osamu Tezukan Metropolis-mangaan. CGI:tä ja perinteistä solu-animaatiota yhdistävä elokuva on yhtä aikaa kaunis, koskettava ja yhteiskuntakriittinen näkemys tulevaisuudesta, joka näyttää pelottavan todenmukaiselta.