Elokuva
On vuosi 1946, 13 vuotta Skorpionikuninkaan (2001) tapahtumen jälkeen. Kun parikymppinen löytöretkeilijä Alex O`Connell (Luke Ford) löytää Kiinassa muinaisen haudan, alkaa ketjureaktio, joka tuo takaisin Kaukoidän entisen hallitsijan Han keisarin (Jet Li), ja homma karkaa pahasti käsistä. Kivettynyttä untaan vuosituhannet nukkunut majesteetti on tietenkin äärimmäisen pahalla päällä ja halajaa kovasti käydä monituhatpäisen Terracotta-armeijansa kanssa tylymmän luokan invaasioon, valloituksen kohteena vaatimattomasti koko maailma. Apuun ryntäävät Alexin vanhemmat, reissukuteensa jo naftaliiniin säilöneet iskä Rick (Brendan Fraser) ja äiskä Evelyn (Maria Bello), joiden hikisenä tehtävänä on pysäyttää katakombeista ulos suhahtanut, muotoaan muuttava pirulainen ja siinä samalla tämän uudet fanaattiset seuraajat. Mukaan keikkaan pukkaa myös Shanghaissa Imhotep`s -kapakkiaan pyörittävä, Evelynin korkkiruuvi veli Jonathan (John Hannah), Rickin vanha lentäjäkaveri Mad Dog Maguire (Liam Cunningham) sekä mystinen naiskaksikko Zi Juan (Michelle Yeoh) ja Lin (Isabella Leong), joita ajaa eteenpäin täyttymätön rakkaus ja palava kostonhimo.

Tuottajana 1980-luvun lopulla menestyksekkäästi toiminut ja 90-luvun puolivälissä ohjaajaksi siirtynyt Rob Cohen on takonut taaloja elokuvillaan Dragon : The Bruce Lee Story (1993), Daylight -Paniikki tunnelissa (Daylight, 1996), Viimeinen lohikäärme (Dragonheart, 1996), sekä seuraavalla vuosituhannella teoksilla Hurjapäät (The Fast and the Furious, 2001) ja xXx (2002). Persoonattomista, mutta tuottavista tekeleistään tuttu Cohen ei nytkään ihmeitä esittele, mutta onnistuu silti tekemään huomattavasti jäntevämpää toimintaseikkailua kuin Muumioiden (The Mummy, 1999 ja The Mummy Returns, 2001) uutena isänä maineeseen noussut, kaksi aiempaa osaa ohjannut tusinapelle Stephen Sommers. Seuraavaksi Cohenin on huhuttu tarttuvan joko jatko-osiin Muumio 4, The Fast and the Furious 4 tai silmänruokaa lupailevaan, kohuohjaaja Russ Meyerin elämäkertaelokuvaan King of the Nudies.

Muumio: Lohikäärmekeisarin hauta on ajatuksista vapaata hauskanpitoa näyttävissä lavasteissa, mittavalla budjetilla. Homma pysyy mukavasti letkeänä nasevan leukailun ja historiallisten faktojen ristisiitoksessa, jota tehostavat tiuhaan tahtiin tulevat toimintajaksot. Paljolti fyysisiin stuntteihin ja realistisiin tehosteisiin luottava Cohen jaksaa yllättävän pitkään pitää suitset tiukoilla, mutta loppua kohden ote löystyy ja miekkonen päästää digitaaliefektit liiaksi valloilleen. Uudesta-Seelannista tuleva pääkuvaaja Simon Duggan luo kekseliään lavastaja Nigel Phelpsin tuella tunnelmiltaan tiukkoja, mutta kooltaan häikäisevän laveita esillepanoja hyvällä sykkeellä.
Touhu on täynnä vauhkoja kamera-ajoja, joissa instrumentti liitää henkeäsalpaavalla nopeudella pitkin ahtaita luolia ja aerofobiaa aiheuttavia Himalajan rinteitä.

Parhaiten telkkarin Smallville-sarjasta ja kahdesta Jackie Chan -komediasta (Shanghai Noon, 2000 ja Shanghai Knights, 2003) tunnetun parivaljakon Miles Millarin ja Alfred Goughin käsikirjoitus on luotisuoraa rytinäreseptiä, joka vilisee tiukkoja toimintajaksoja, kekseliäitä ansoja ja kun Himalajallekin mennään, eikös nuo legendaariset lumimiehetkin ole menossa mukana. Varsin viihtyisäksi ovat herrat kuitenkin osanneet Muumion III:n tarinan rakentaa ja silläpä Lohikäärmekeisarin hauta nousee trilogian vauhdikkaimmaksi osaksi. Loppukoukkukin jättää oven vielä avoimeksi ja vihjaa letkeästi, että seuraavan seikkailun suunta voisi olla vaikkapa Etelä-Amerikka.

Sympaattinen Brendan Fraser saa riekkua koko palkkionsa edestä köyhän miehen Indiana Jonesina, seikkailija Rick O`Connellina ja tekeekin työnsä mukavan ammattimaisesti.  Rajuissa rooleissa (Auto Focus, 2002, The Cooler, 2003, A History of Violence, 2005) taitojansa esitellyt Maria Bello on Oscar-voittonsa myötä vakavampiin hommiin halunneelta Rachel Weiszilta perityssä roolissa tulta ja tappuraa, onnistuen vakuuttamaan actionajoituksenkin olevan sensuellilla naisella tarkasti kohdallaan. Esiosien tapaan terävimmästä huumorista vastaa Bellon sutkina velipoikana John Hannah, jonka hassutteleva ahneus tuntuu vain pahenneen vuosien myötä.
Uudempi tulokas, O`Connellien poika Alexina juokseva Luke Ford jää runsaasta esillä olostaan huolimatta vaisuksi sidekickiksi, vaikka meikkausryhmä kaikkensa onkin tehnyt uuden karismaattisen valkokangashurmurin synnyttämiseksi. Pimeällä puolella touhuava kumiraaja Jet Li ei vieläkään lunasta lupauksia näyttelijäntyöstään, joskin elastinen karatekunkku on suurimman osan valkokangasaikaansa vahvan latexin ja digipölyn peitossa..
Onneksi julmetun ihana Michelle Yeoh pitää idän mainetta yllä, taitavasti tulkitussa, särmikkäässä roolissaan.

Tv-maailmassa läpimurtonsa (MacGyver Theme, 1985, The Adventures of Brisco County Jr. Theme, 1993) tehnyt säveltäjä Randy Edelman on kuudetta kertaa ohjaaja Rob Cohenin taustatukena, eikä varmaotteinen nuotittaja tälläkään kertaa petä, joskaan ei yllätäkään. Aloitus, A Call To Adventure (Theme From Mummy 3) on mukavan vanhanaikainen seikkailuteema, jonka tuudittamana reissuun on kiva lähteä. Jatkossa sävelet liikkuvat niin ikään vauhdikkaasti viivastolla ja kokonaisuudesta on helppoa napata muita korkeammalle synkeä The Reign of Terror, kiihkeä Shanghai Chase, veikeästi edellisten Muumioiden teemoja (säveltäjinä Jerry Goldsmith ja Alan Silvestri) kierrättävä Memories, Retirement and Dinner sekä loppusotaa mahtipontisesti korostava Finale.
Muumio 3:n sujuvasta sävellystyöstä huolimatta Edelmanin suurimmat saavutukset elokuvamusiikin maailmassa ovat edelleen Michael Mannin megalomaaninen Viimeinen mohikaani (The Last of the Mohicans, 1992), majesteetillinen sävellystyö Ronald F. Maxwellin kahteen jättiwesterniin Gettysburg (1993) ja Gods and Generals (2003) sekä 90-luvun lopulla kymmenissä leffatrailereissa uuden elämän saanut upean kaunis ja koskettava Viimeinen lohikäärme (1996).

Yhteenveto
Muumioiden mukavimmassa osassa mennään eikä meinata. Vaikka eläväinen esitys ei hirmusti mukana vietävää katsojalle tarjoakaan, pitää se peräpään penkissä koko kestonsa ajan.