Elokuva
Kun Berliinin muuri murtuu vuonna 1989, itäpuolelta Saksaa ilmaantuu länsimaailmaan monenmoista ihmeteltävää. Yksi sellainen on kananpoikien kanssa korissa kyyhöttävä koiranpentu, joka päätyy muusikko Marjamäen (Janne Virtanen) matkassa aina Suomeen saakka. Perheen nuorimmainen, 7-vuotias Muru (Ronja Arvilommi), ottaa karvakuonon hellään huomaansa ja nimeää koissun sen persoonallisuuden mukaan sopivasti Myrskyksi. Perheen äiti (Laura Malmivaara) ja teini-ikäinen, punkkariksi alkanut kapinahenkinen tytär Minttu (Sara Tammela) ovat alituiseen napit vastakkain, eikä uusi perheenjäsen ainakaan lisää kodin konsensusta. Nopeasti jättiläiseksi kasvava haukku osoittautuu tavallista hurjemmaksi ilmestykseksi ja Marjamäet joutuvat puntaroimaan elämäänsä uudelleen, varsinkin kun Myrskyn sukupuusta löytyy myös pelottaviakin asioita.

Sulkku, symppis ja kauhean kiva ovat sanat, joilla Myrskyä on helpoin kuvailla. Eläinrakkaana ihmisenä ohjaaja Kaisa Rastimo on ollut oikea henkilö kertomaan tarinaa, jonka keskiössä on kekseliäs, mutta armottoman omapäinen karvaturri, joka järjestää selkkauksen toisensa jälkeen, tarkoittamatta kertaakaan pahaa. Rastimon ja Marko Rauhalan kirjoittama tarina pohjaa todellisiin tapahtumiin ja on tyly muistutus ihmisen typeryydestä ja vallanjanosta, josta joutuvat aina viattomimmat luontokappaleet kärsimään. Rautaesipun laskeuduttua tuhansia vartijoina käytettyjä kaukasianpaimenkoiria lopetettiin ja niiden jäljelle jääneitä pentuja luovuteltiin surutta minne tahansa. Ihminen käänsi parhaalle ystävälleen tylysti selkänsä.

Jokainen koiran omistanut tietää, ettei puhki pureskelluissa huonekaluissa, hulluuteen ajetuilla naapureilla tai koiran sisuskaluissa muotoaan muuttaneissa elintarvikekasoissa ole mitään niin kauhean hauskaa, varsinkin jos ne löytyvät arvokkaalta perintösohvalta tai omasta sängystä, mutta onneksi Rastimon kiltissä universumissa ei livetä kuin hetkittäin kaikkein kamalimpiin Beethoven-variaatioihin.

Kirjoittamattoman säännön mukaan elokuvantekijöiden tulisi kaikin tavoin välttää työskentelemistä lasten ja eläinten (Billy Wilder lisäsi listaan vielä Marilyn Monroen) kanssa, koska niitä ei voi kuvaustilanteissa hallita, mutta yrityksen ja erehdyksen kautta on Rastimo saanut tähtensä toimimaan kiitettävästi. Taitava kuvaaja Tuomo Virtanen on dokumenttikokemuksellaan osannut päästä lähelle, niin ihmisiään kuin nelijalkaisiakin esiintyjiä. Virtasen harkittu kameratyö on konstailematonta ja toimivaa, aivan kuten ammattilaiselta odottaa sopiikin. Iiro Ollilan musiikki on pitkälti takuutyötä, varmaa perussettiä koskettavine viulukappaleineen ja orkesterille sovitettuine kaihokohtauksineen. Paikoin score kierrättää myös vanhoja punkhittejä onnistuneesti ja varsinkin Pelle Miljoonan legendaarinen nuoruuden ylistys Juokse Villi Lapsi saa herkän käsittelyn uutena sovituksena.

Nuori Ronja Arvilommi on roolissaan raikas ja teeskentelemätön. Tyttösen kasvoilta kuvastuu ilo ja suru puhtaasti, eikä Rastimo unohdakaan hyödyntää ilmeikkään pikku tähtösen laajaa skaalaa. Sara Tammelan hahmossa on mukana aimo annos aitoa teini-iän ahdistusta, mutta tämän poikaystävää Romppua esittävälle Antti Väreelle on pukattu sanottavaksi niin typeriä punkkliseitä ja fraaseja, että ne herättävät lähinnä myötänoloutta. Janne Virtanen ja Laura Malmivaara tekevät rutiinityötä aikuisina ja Mikko Kivinen poikkeaa kuvissa syntymäikävänä naapurina. Kiistaton päätähti Myrskyssä on tietenkin itse tuo henkevä hurtta, jonka läsnäolo saa aikaan riemunkiljahduksia vanhemmillekin katsojille.

Yhteenveto
Erityisesti eläinten ystäville Myrsky on kesän ehdoton tärppi leffateattereissa, mutta kelpaa kelpo kuvaa katsella tylsempienkin tyyppien. Sympaattinen ja paikoin raastavan realistinenkin kertomus koirasta, jolla on verenperintönään tuhansien vuosien suojeluvietti. Hyvän leffan loistavalle päätähdelle vielä yksi tähti extraa, pitäähän tuo rakastettava hurtan hurjimus palkita hyvästä työstään.