Elokuva
Silvertonin pikkukaupungissa Oklahomassa leskeksi jäänyt vararehtori Gary Morris (Richard Armitage) työstää koulun päättäjäisten aattona aikakapselia, johon opiskelijat kuvaavat viestejä niille, jotka sen 25 vuoden kuluttua avaisivat. Samaan aikaan vainun saanut professionaali myrskybongari Pete Moore (Matt Walsh) lähestyy kameraryhmineen Silvertonia, mutta lupaavasti puhaltanut puhuri lakkaa harmittavasti. Pitkään ei kenenkään tarvitse kuitenkaan odotella, kun T. Theodoren Fujitan 1971 kehittämän viisiasteisen tornadoasteikon reippaasti ylittävä luonnonilmiö iskee kaupunkiin täydellä voimallaan. Samaan aikaan kun Morris yrittää epätoivoisesti pelastaa poikansa Treyn (Nathan Kress) ja Donnien (Max Deacon) totaalista tuhoa tekevän supermyrskyn alta, Moore haluaa päästää megatrombin silmään. Tuhon keskellä työtään yrittää tehdä myös rohkea meterologi Allison Stone (Sarah Wayne Callies),

James Cameronin opissa elokuvissa Titanic (1997) ja Avatar (2009) 2nd unitin ohjaajana taitojaan kartuttaneen Steven Qualen ohjaama Myrskyn silmässä on tehosteet edellä puskevaa hävityspornoa, jossa kaikki, minkä rikki ja pitkin pitäjää saa, pannaan päreiksi mahdollisimman kovalla volyymillä. Lähin sukulainen Qualen sääilmiöille on tietenkin Jan De Bontin ysärihitti Twister (1996), tosin sillä erotuksella, että kehyskertomus ihmisistä katasrofin keskellä jätetään tyystin sivuosaan. Efektit ovat kieltämättä eläväisiä ja irtaimen paiskonta isompaakin, mutta mitään poikkeuksellisen erikoista ei Myrskyn silmässä kykene siltikään genreen tuomaan. Tekijöille kuitenkin kiitos siitä, ettei elokuva ole 3D, sillä naamalle paiskotun tilpehöörin määrää ei olisi kestänyt kikkailua kovemminkaan rakastava entusiasti.

Kerrontatekniikka on useasti käytetty, mutta vain harvoin onnistuneen lopputuloksen tuonut "found footage", eli traagisia tapahtumia puretaan kaupunkilaisten ja dokumentaristien keskellä tapahtumia tallentamien kännykkä- ja valvontakameramateriaalien kautta. Käsikirjoittaja John Swetnamilla on kokopitkistä vyöllään vain hömppä sarjamurhaajatrilleri Evidence (2013) ja hövelin tanssisarja Step Upin viimeisin hetkutus Step Up All In (2014), eikä kynänkäyttö vakuuta sen enempää Myrskyn silmässäkään.

Peter Jacksonin Hobitti -trilogiassa Thorin Tammikilpenä suurta sukseeta maistamaan päässyt perussymppis britti Richard Armitage tekee mitä pitää, vaikkei epäitsekkäänä sankarina saakaan sen suurempia mahdollisuuksia näyttää komeljanttarin kykyjään. Taannoin The Walking Deadissa zombeja pätkinyt Sarah Wayne Callies yrittää tuoda kuviin tieteellisempää aspektia ja paremminkin koomikkona tutuksi tullut Matt Walsh muodostaa edes jollain tavalla uskottavan kuvan extreme-elämyksiä oman (ja tiiminsä) hengestä piittaamattomana hurjapäänä, mutta kummankin läsnäolo jää lähinnä syötiksi ennen seuraavaa silmitöntä trikkiryöpytystä. Ärsytyskynnyksen ylittävät ensimmäisestä esiintymisestään lähtien Kyle Davis ja Jon Reep Jackass -tyyppisiin YouTube-pätkiin kilahtaneina punaniskapelleinä, joiden toivoo imaistavan taivaalle mahdollisimman nopeasti.

Yhteenveto
Nykyaikaisista digiefekteistä ystäväni Andyn tapaan innostuneet voivat saada matkastaan Myrskyn silmään muutamankin aihion aplikaatoidensa uuteen käyttöön, mutta katastrofikuviltaan myös edes hitusta sisältöä hakeville ei puolitoistatuntinen anna muuta kuin silmät tukkoon ja korvat lukkoon lyövän suojan syyssateilta.