Elokuva
Vieläkin traagisen risteilyn aiheuttamasta ahdistuksesta kärsivä Peppi (Sara Parikka) matkaa kavereineen Jirin (Mikko Parikka) perustamaan lomabaariin Suomen sulkkuun saaristoon. Lupaavasti alkaneet pippalot pilaavat oudot tapahtumat, ja kun yksi riehakkaan reservaatin työntekijöistä löytyy hengetönnä, alkaa kaikille olla selvää, että laivalla alkanut kostonkierre ei ole vieläkään päättynyt.

Marko Äijön ”ohjaama” ja Tiina Tanskasen ja Teemu Salosen "kirjoittama", Salatut elämät -sarjan varhaisteinikatsojilta viikkorahoja lypsävä Nightmare 2 - painajainen jatkuu ei ole elokuva, ei edes sen alkeellisimmassa muodossa. Komediallisena teinitrillerinä myytävä tuote-esittely kuuluu niihin rajakokemusta hipoviin esityksiin, joista poistutaan ensimmäisen vartin jälkeen teatterin aulaan ja pyydetään saliin jääneitä soittamaan kun juoni saapuu, jos saapuu, paikalle.

Summattuna Nightmare 2 on röyhkeä rahastus ja katsojaa armotta aliarvioiva apinointi, tasoton tekele, jonka paras pala on sen lopputekstit, jotka tulevat kuitenkin 77 minuuttia liian myöhään. Vanhojen kauhukuvien kuluneimpia käänteitä suuntavaistottomasti seuraava höpönlöpö epäonnistuu jokaisella elokuvan tekemisen osa-alueella, joista pahimmin lipun lunastanutta riipii kaatuneen katutolpan karismalla patsastelevat näyttelijät ja näiden koneellisesti lausuma, kaiken järjen tuolla puolen liihottava dialogi.

Irvokasta rahastusta hiljaa itkien katsellessa täysin puutuneeseen tunnekeskukseen nousee etäisesti sääli, sääli niin sarjassa kuin sen kylkiäisissä esiintyviä näyttelijöitä kohtaan, sillä Salkkareihin pääseminen tarkoittaa myös uran päättymistä. Vuodesta 1999 tv:ssä pyörineen isäntäsarjan komeljanttareista säälittävän moni on lähtenyt leveämmän ja varsinkin arvostetumman leivän perään, mutta palanneet sarjaan nöyrinä parin vuoden jälkeen, kun ansiosidonnainen on loppunut eikä muuta työtä, paria mainosta ja kesäteatteria lukuun ottamatta, ole Salkkarimeriiteillä tippunut. Sara Parikka, Tero Tiittanen, Mikko Parikka, Hemmo Karja, Emil Hallberg ja Tommi Taurula tulevat pian huomaamaan saman asian.

Yhteenveto

Ainoa tapa ja toivo, ettei tämä painajainen enää jatkuisi, on, että maksava yleisö jättäisi menemättä teatteriin, joten pallo on nyt esiteineillä, noilla tulevaisuutemme toivoilla.