Elokuva
Juuri kun keskellä hektistä Helsinkiä asuva, teatterimaailmassa lavastajana työskentelevä +kolmekympinen Selja (Maria Ylipää) on saanut tarjouksen muuttaa yksiin miesystävänsä Tomin (Peter Kanerva) kanssa, ja jättämässä vastentahtoisesti entiset kommuunikumppaninsa, tulenpalavan aktivistin Henrin (Riku Nieminen) ja elämästä nautiskelevan Iisan (Pihla Maalismaa), oveen kolkuttaa hahmo menneisyydestä. Biologista äitiään on tullut tapaamaan 16-vuotias Leo (Johannes Brotherus), jonka Selja luovutti adoptioon ollessaan itse vasta teini-ikäinen. Kaikkien kuviot tulevaisuuden kartalla menevät hetkessä uusiksi, varsinkin kun Leo tuntuu tulleen jäädäkseen.

Leffakoulun lopputyönään naiivin kasvukuvauksen Elokuu (2011) pykänneen Oskari Sipolan toinen kokopitkä, Ollaan vapaita, on suomen oloissa harvinaisempi tapaus, musiikkielokuva, jossa juonenkäänteitä ja dialogia ryyditetään lauluilla, joita henkilöt alkavat hoilottamaan epätasaisin väliajoin. Tua Harnon käsikirjoitus pui elämän menoa ja muuttuvaa maailmaa, samalla kun se setvii moninaisia ihmisuhdeogelmia, mutta yhteiskunnallinen kantaaottavuus ja parisuhteilu eivät kuitenkaan jäsenny kivutta kokonaisuuteen. Samalla tavalla kummallisesti loppua kohden yhä harvemmiksi jäävät laulukohtaukset pysäyttävät draaman kuljetuksen harmittavan keinotekoisesti ja vaikka biisien takana onkin ollut taitoa, ja Joel Melasniemen, Asan, Olavi Uusivirran ja Lauri Ylösen kaltaiset nimitekijät, homma pelittäisi huomattavasti paremmin ilman niitä.

Sekavuudestaan huolimatta Ollaan vapaita on kuitenkin yllättävän freesi esitys, jonka parempia puolia ovat myös hyviin roolitöihin intoutuvat näyttelijät. Maria Ylipään Selja ja Riku Niemisen ADHD-aktivisti Henri ovat tapahtumien keskiössä, mutta hyvää taustatukea antaa upeassa Betonyössä (2013) vakuuttavasti debytoinut Johannes Brotherus dramaattiseksi muuttuvan tapahtumavyöryn käynnistävänä Leona. Kauniisti kokonaiseksi kirjoitetussa sivuroolissa Anu Sinisalo tekee hyvää työtä Leon adoptioäitinä, tuoden nuorempaan keskusryhmän hallinnoimaan kerrontaan arvokasta aikuisuutta.

Yhteenveto
Tyylilajiltaan sekavaksi jäävä ja ehkä vuoden siirappisimmalla lopetuksella kuorrutettu Ollaan vapaita kärsii suuntavaistottomuudesta, mutta sisältää siinä määrin vahvoja ja ajatuksekkaita kohtauksia, että kokonaisuutta katselee ihan mielenkiinnolla. Tutustumisen arvoinen elokuva joka tapauksessa.