Elokuva

"Sanokaa mulle, jos olen väärässä, mutta mun miehenvaistoni sanoo, että.."

Mikko Kivinen ja Mikko Mattila ohjasivat vuonna 1999 ilmestyneen, melkoista kehua kansan keskuudessa saaneen Kaverille ei jätetä -sarjan, jonka pääosissa oli pitkänlinjan suomalaisia näyttelijöitä kuten Pirkka-Pekka Petelius, Antti Litja ja Pirkko Hämäläinen. Sarjassa olevan "Jorma löytää tyylinsä" -nimisen jakson saaman yleisöpalautteen takia syntyikin ensimmäiset ideat uudelle sarjalle. Mattilan ja Peteliuksen yhteistyön tuloksena sarjaa ideoitiin 15 jaksoa ja vuoden 2001 keväällä televisioaikaa valtaamaan saapuikin Ou Nou!

Ou Nou! sijoittuu vaihtoehtomaailmaan - tai näin ainakin toivon - jossa miesten ja naisten väliset roolit ovat vaihtuneet keskenään. Maailman miehet ovat niin psyykkisesti, sosiaalisesti kuin työllisesti, tosin ei sentään fyysisesti, mahdollisimman naisellisia ja naiset sitten toisin päin. Sarjan 15 jakson aikana niin mies- kuin naisnäyttelijät pääsevätkin revittelemään vastakkaisen sukupuolen kustannuksella reilun kaksikymmenminuuttisen per jakso. Sarja seuraa kahta perhettä läpi pariviikkoisen periodin, minkä takia sarjassa on käytännössä kantava teema läpi jaksojen, vaikka yksittäinen jakso onkin sellaisenaan toimiva myös itsenäisesti.

Tapio Rautakorpi (P-P Petelius) on pankkivirkailija ja hän on naimisissa Miljan (Mia Liski) kanssa, joka toimii urakoitsijana. Heillä on myös pari lasta. Rautakorpien parhaimmat ystävät ovat Kurkelat, joiden perheeseen kuuluu lapsien lisäksi sairaanhoitaja-isä Reino (Taneli Mäkelä) ja toimitusjohtajana toimiva äiti Suvi (Kristiina Halttu). Lisäksi perheillä on vielä yhteinen ystävä sosiologi Jorma Härmälän (Vesa Vierikkö) muodossa, jolla tuntuu olevan kriisejä vaikka useammalle jaettavaksi. Perheet ja heidän ystävänsä elävät aivan normaalia elämää; lenkkeilyä, riitoja, rakastelua, kriisejä, juhlia, työtä ja sen sellaista.

Sarjan yleinen juoniasetelma ei siis mitään erikoista tarjoa ja asia pelaakin vahvasti vaihtuneisiin rooleihin. Miehet kokkaavat vaimoille ruokaa, siivoavat hektisesti vieraiden tullessa, tuhlailevat ja hurahtavat milloin mihinkin aleihin ("Eikä siinä vielä kaikki. Se oli alennuksessa. Kolme ja puoli markkaa halvemmalla!") ja juoruilevat puhelimissa mahdollisimman pitkään ja ärsyttävästi. Naiset sen sijaan istuvat jöröinä hiljaa, kittaavat olutta heti töistä päästyään, puhuvat ja kertoilevat hölmöjä vitsejä ja luonnollisesti, himoavat seksiä herätyksestä kieltoon saakka - usein tosin vielä pari kertaa niidenkin jälkeen.

Roolivaihdokset saavatkin näyttelijät innostumaan, mikä myös valitettavasti näkyy. Varsinkin miespuoliset näyttelijät onnistuvat liioittelemaan eleitään ja puheitaan ärsyttävän ylinäyttelemisen puolelle. Kun samat fraasit ja terkut lähetellään kerta toisensa jälkeen, useamman kerran per jakso ja aivan jokaisessa jaksossa, alkaa pää räjähtää vähemmästäkin. Vaikka miesten pitkästyttävät juoruilut ja sanojen hapuilut kuvaavat läheisesti oikeiden naisten vastaavia puheluja ystävien keskuudessa, ei niitä jaksa katsoa joka hemmetin jakson ajan. Kun katsoja osaa ennakoida seuraavan kymmenen minuutin sanomat jota kuinkin sataprosenttisella tarkkuudella, on käsikirjoituksessa muutamia aukkoja.

Tosin on sarjalla hetkensäkin. Vaikka suurin osa jaksoista tippuukin unohdettavien sekaan, on mukaan saatu oikeita nauruhermoja hemmottelevia jaksoja, kuten Anpiliivipöl! ja sitä seuraava Sami. Jaksoissa Tapion hiljalleen purkautuva epäilys vaimonsa uskottomuudesta on hulvatonta katseltavaa jo heti alkuminuuteista lähtien ja tahti loppuu vasta lopputekstien kohdalla. Ruusukimppuja, likapyykkien tutkailua ("Ja kaiken kukkurana tiedät sä.. Siis mä löysin sukkahousuista haarojen kohdalta reiän, vieläpä siltä kohtaa!"), epämääräisiä naarmuja selässä ja ylitöitä. Eli ilmiselvää uskottomuutta!

Toki osa jaksoista osuu nauruhermoon satunnaisesti samalla lailla, mutta tällaiset täysosumat ovat kuitenkin valitettavan harvassa. Suurin osa jaksoista toistaa vain samaa vanhaa, nostaen korkeintaan hieman huulta vienoon hymyyn. Jaksojen minimoiminen ainakin muutamalla ja yleinen tiivistäminen olisi tehnyt sarjalle ihmeitä ja nostattanut sen luultavammin hieman korkeammalle suomihuumorin alati kasvavaan ja ylityöllistettyyn mereen.

Kuva

Ou Nou! on kuvattu tv-sarjoille tyypilliseen tapaan videonauha-formaatille (ilmeisesti DV). Jälkityöstössä on kuitenkin päädytty hakemaan filmin tyylistä lopputulosta ja tätä varten videokuvan kaksi kenttää on yhdistetty. Toisinaan tämä aiheuttaa etenkin nopeaan poikkittaisliikkeeseen viuhkamaista varjoa.

Anamorfinen 1.78:1 -suhteinen kuva on kuitenkin häkellyttävä ja pärjää tarkkuudessa jopa aivan uusille ja laadukkaille julkaisuille. Värit toistuvat luonnollisina, mustan ollessa sitä itseään, eivätkä yksityiskohdatkaan häviä pimentoon, päinvastoin. Jopa yleisesti harmillinen savu ei aiheuta kovinkaan pahoja porrastautumista kuvassa. Jaksojen välillä on kuitenkin yllättävän paljon eroja kuvallisesti, vaikka virheet ovat jokaisessa samoja, joko näkyvämmin tai lievemmin.

Kehuista huolimatta kuva ei selviä tarkastelusta täysin moiteetta. Yksi virheistä paistaa kirjaimellisesti silmille, nimittäin valoisuus. Oikeastaan jokaisessa kohtauksessa, jossa auringonvalo pääsee vähänkään sisälle tai verhottomia lamppuja on nähtävissä, palaa valkoinen joko ilkeästi puhki tai sitten pinnat ovat muuten vain ylivalottuneita. Näkyvin esimerkki ongelmasta on alun tunnusmusiikin aikana pyörivä intro, jossa hahmojen valkoiset puvut sulautuvat valkoiseen taustaan vähän liiankin helposti.

Valottuneisuutta vähäisemmät virheet ovat sitten lievä staattisuus, jota on havaittavissa oikeastaan vain isoimmissa pinnoissa sekä outo värinä hahmojen ja tavaroiden ympärillä. Monikaan ei värinää varmaan edes huomaa, mutta varsinkin luonnossa kuvatuissa kohtauksissa, etenkin hahmojen ympärillä pörrää reunakorostuksen sijaan juuri kyseistä värinää. Etenkin lenkkeilyjen ja aivan ensimmäisen jakson alussa kyseisen ilmiön voi havaita helposti.

Ääni

Dolby Digital 2.0 -koodattu ääniraita tekee tehtävänsä, vaikka ei edes omassa kategoriassaan ole aivan sitä kirkkainta kärkeä. Pääsääntöisesti dialogi kuuluu selvästi, mutta välillä liian kovalla pauhaava musiikki onnistuu peittämään lauseiden viimeisiä rippeitä.

Puheen miksauksessa on onnistuttu mokaamaan myös siinä määrin, että välillä osa tavuista kuuluukin toisesta kaiuttimesta ja vieläpä huomattavasti suuremmalla desibeli-määrällä. Välillä henkilöt puhuvat kuin olisivat ontossa putkessa, jolloin pientä darthvaderismiä on havaittavissa puhujan äänessä. Vain välihengitys puuttuu. Keskustelut ovatkin pahemmillaan kuin huonon dj:n miksaamaa sillisalaattia.

Lisämateriaali

Tekijöiden haastattelu (8:15) – Kuule karu totuus kulissien takaisesta maailmasta. Näyttelijät lähtivät sarjaan vain rahan takia, käsikirjoitus oli luokaton ja Vierikkökin otettiin mukaan vain siksi, että hän on kalju. Suomalaisen media-alan totuus on nyt ensimmäistä kertaa kansan kuultavana.

Parisuhdekriisit top 5:

Jokainen suhteessa ollut tietää ettei kriiseiltä voida välttyä. Kyseinen osio sisältää sarjasta napattuja kohtauksia top-5 kriiseille.

- En ole sillä tuulella (02:12)
- Missäs sitä on oltu (00:57)
- Nyhjää tyhjästä (00:40)
- Sä et ikinä kuuntele (00:42)
- Työmatkalle vai (00:32)

Pokka pettää (17:42) – Runsaasti pilalle menneitä kohtauksia, jotka hymyilyttävät aikansa. Ei kuitenkaan mitään aivan laadukkainta kärkeä, mutta hauskaa katseltavaa kuitenkin.

Yhteenveto

Vaihtoehtoisesta maailmasta kertova sarja, jossa miehet ja naiset ovat vaihtaneet rooleja keskenään. Liiallisesta pituudesta ja ylinäyttelemisestä kärsivä sarja olisi kaivannut hieman maltillisempaa tulkintaa ja kolmanneksen veroisen lyhennyksen jaksojen saralla. Nykyisellään sarja tarjoaakin mehukkaita makupaloja vain sieltä täältä ja kokonaisuus notkahtelee ilkeästi huonosta hyvään.