Elokuva:

Edgar Rice Burroughs tunnettaneen parhaiten Tarzan -kirjojen luojana, mutta äijän tuotannosta toki löytyy runsain mitoin muutakin seikkailukirjallisuutta. Kevin Connorin vuonna 1977 ohjaama Pako paholaisen maasta pohjautuu alun perin Burroughsin luomaan materiaaliin, mutta soppaan on lainattu aineksia myös Sherlock Holmesin isän Arthur Conan Doylen kirjasta Kadonnut maailma. Pako paholaisen maasta on jatkoa Connorin vuonna 1975 ohjaamalle 1960 -luvun lännensarjasta Virginialainen tutun Doug McCluren tähdittämälle elokuvalle Maa jonka aika unohti.

Legendaarisen western-näyttelijä John Waynen ilmeisen lahjaton poika Patrick Wayne sai näyttelijänuransa käyntiin pikkurooleilla isänsä tähdittämissä elokuvissa. Pako paholaisen maasta -elokuvassa hän tulkitsee käsittämättömän puisevasti ensimmäisen maailmansodan sankari Ben McBridea, joka johtaa hieman sodan päättymisen jälkeen arktisille alueille suuntaavaa retkikuntaa. Ryhmän tarkoituksena on löytää Maa jonka aika unohti -elokuvasta tuttu McBriden kadonnut ystävä Tyler. Jäätikön keskeltä löytyy trooppisen ilmaston omaava saari jonne retkikunta joutuu tekemään pakkolaskun heidän lentokoneensa vaurioiduttua jättimäisen lentoliskon hyökkäyksessä.

Pian tämän jälkeen McBride pelastaa dinosaurusten kynsistä sujuvaa englantia puhuvan ja kiitettävän avonaiseen taljaan pukeutuneen luolanaisen Ajorin, jonka roolissa nähtävän lähinnä laulajana ansioituneen uhkean Dana Gillespien näyttelijänlahjoja kuvaa parhaiten numerosarja 44-26-37. Ajor kertoo oppineensa englantia Tylerilta joka on nyt joutunut paholaismaisen ilkeän naapuriheimon vangiksi. Tarina on juuri niin posketon kuin tästä synopsiksesta voi päätellä. Niinikään näyttelijäsuoritukset ovat kautta linjan suorastaan poskettoman huonoja puhumattakaan elokuvan erikoistehosteista jotka eivät kestä vertailua edes 1930-luvun hirviöelokuvien efekteihin.

McBriden seurueen painolastina roikkuvan naisreportterin Charlyn roolissa nähtävän Sarah Douglasin joku kenties muistaa Teräsmies -elokuvien galaktisen superrikollisen Ursan roolista. Pienessä roolissa muinaisten uhrimenojen pyövelinä puolestaan tapaamme David Prowsen jonka nimen ainakin alkuperäisen Tähtien sota -trilogian ystävät tunnistavat.

Huonojen elokuvien ystäville tämä teos saattaa hyvinkin tarjota riittävästi hupia kertakatselun oikeuttamiseksi, mutta minä koin elokuvan peittelemättömän rasistisen maailmankatsomuksen ja ala-arvoisen käsikirjoituksen yhdistettynä sanoin kuvaamattoman huonoon näyttelijätyöskentelyyn lähinnä piinalliseksi ja useaan otteeseen mieleni teki painaa pikakelausnappia kärsimyksen helpottamiseksi.

Kuva: 

Kuva on anamorfinen, mutta ei kuitenkaan erityisen laadukas vaan elokuvan ikä ja ilmeisen niukka budjetti paljastuvat armottomasti. Kuvassa on melko runsaasti filmimateriaalista peräisin olevaa kohinaa ja värit toistuvat aavistuksen haaleanpuoleisesti. Kuvassa olevat puutteet johtunevat kuitenkin pääasiallisesti käytetystä filmimateriaalista eikä DVD:n masteroinnista.

Ääni:

Kaksikanavainen monoääniraita toistaa elokuvan poskettoman dialogin varsin terävästi, mutta kuulostaa muutoin ontolta ja matkaradiomaiselta.

Lisämateriaali:

Tarjolla on vain anamorfisella kuvalla ja monoääniraidalla varustettu Pako paholaisen maasta -traileri (2:20).

Mikäli joku saa hupia poskettoman surkeista näyttelijäsuorituksista yhdistettynä lähes säälittävän huonoon käsikirjoitukseen ja ohjaukseen niin tämä elokuva on kuin tehty hänelle.