Elokuva
New Yorkin äänekkäin kyttäkaksikko, kaiken nähnyt veteraani Jimmy Monroe (Bruce Willis) ja tilanteen kuin tilanteen läskiksi lyövä moottoriturpa Paul Hodges (Tracy Morgan), munaavat jälleen yhden pidätyksen ja hyllytetään palkattomalle pakkolomalle. Jimmyn tyttären tolkuttoman kalliit häät ja vaimoaan uskottomaksi epäilevän Paulin sairaalloinen mustasukkaisuus vievät äijät kuitenkin takaisin tositoimiin. Sattumalta tarjoutuu myös tilaisuus hoitaa reisille mennyt kyttäyskeikka kunnialla kotiin ja naulita sadistinen huumekuningas Poh Boy (Guillermo Díaz) käpälälautaan, kunhan hehkeä todistaja Gabriela (Ana de la Reguera) pysyy hengissä, eivätkä vähemmän totiset tinanapit aja toisiaan hermoraunioiksi. 

Aikaisemmin vain telkan puolella mm. laimean Las Vegas-sarjan luojina vaikuttaneet Robb ja Mark Cullen nostavat hattua 80-luvun buddy-toimintakomedioille esikuvinaan modernit genreklassikot 48 tuntia (1982) ja Tappava ase (1987). Omalla tavallaan sympaattinen ja rehellisesti tyhmä kohellus tiristää esikuvistaan tuttuja hahmoja, kliseitä ja tilanteita reilusti farssimaisen suodattimen läpi niinikään lajityypin kulmakiviin lukeutuvan Beverly Hills kytän (1984) ja monien muiden kuolemattomien actionteemojen tekijän, syntetisaattorimaestro Harold Faltermeyerin, scorea myöten. 

Vaikka tekijät ovat aiheeseen vihkiytyneitä ja kirjoittaneet alatyyliin luottavaan läppään muutaman osumankin, lähdemateriaalin halpahintainen apinointi ja yllätyksetön kierrätys on enimmäkseen noloa, kuten jo aikanaan samoilla eväillä ajan hengen mukaisessa kontekstissa naureskellut Kelmien kauhut (Loose Cannons, 1990), jossa hölmöilivät Gene Hackman ja Dan Aykroyd. 

Viimeksi mainiolla aikuisviihdekomedialla Zack ja Miri puuhaa pornoo (2008) yllättänyt pienen piirin kulttitekijä Kevin Smith on vähintäänkin erikoinen ohjaajavalinta Parin kytän kaltaiselle ison studion (Warner Bros.) tilaustyölle. Kyseessä onkin miehen ensimmäinen elokuva ilman omaa käsikirjoitusta. Vaikka mukana vilahtaa tuttuja tavaramerkkejä sarjakuva- ja leffaviittauksista alkaen aina luottonäyttelilijä Jason "Kovan onnen kundi" Leen pikaiseen pistäytymiseen, ei Smith pääse selvästikään toteuttamaan itseään eikä lopputulosta tunnistaisi tekijänsä kädenjäljeksi tietämättä. Ymmärrettävästi heikoimmillaan "Bluntman" on yllättävän väkivaltaisissa toimintakohtauksissa, joista puuttuu imu ja tyyli.

Bruce Willis on leipääntyneenä renttukoukkuna toki kotonaan kuin John McClane wifebeaterissa, tutut virnistykset ja mulkaisut hyötykäytössä, mutta machoskoudesta saadaan irti vain ilmeisin itseironia. Saturday Night Livesta ponnistanut ja hilpeässä 30 Rock -sarjassa itseään halvalla laittanut räkivä rääväsuu Tracy Morgan on Martin Lawrencen ja Chris Tuckerin kaltainen köyhän miehen Eddie Murphy, jonka rajallinen lahjakkuus tulee vaativimmissa verbaaliakrobatioissa nopeasti vastaan ja päällekäyvät maneerit närästävät. Härskeimmät hetulat heittää hävytön Seann William Scott kovaonnisena pikkurikollisena ja turhimmat törmäilyt Kevin Pollakin ja Adam Brodyn virkaintoiset slurkkikollegat.

Yhteenveto
Päheä peltilippa ja toivoton tinalätsä toilailevat parhaimmillaan älyvapaasti hullutellen ja pahimmillaan ärsyttävämmin kuin Pepto-Bismolia juovan poliisipäällikön vatsahaava.