Elokuva
Vuonna 1952 Roscrean luostariin Irlannissa jo lapsena hylätty nuori tyttö synnytti pojan, Anthonyn, mutta pakotettiin muutamaa vuotta myöhemmin antamaan tämä adoptoitavaksi. 50 vuotta raastavaa salaisuuttaan kantanut äiti, Philomena Lee (Judi Dench), avautuu lopulta tyttärelleen Janelle (Anna Maxwell Martin), joka saa lopulta BBC:ltä kenkää saaneen ex-toimittajan, kyynisen ja kylmän Martin Sixsmithin (Steve Coogan), kiinnostumaan äitinsä tarinasta. Vuosikymmenten saatossa pienen pojan jäljet ovat jo kylmenneet, mutta silkalla sinnikkyydellä ja hitusella onneakin, Martin ja Philomena löytävän johtolangan, joka vie kaksikon rapakon taakse Yhdysvaltoihin, kun paljastuu, että lapsia on kirkon toimesta myyty sinne aikoinaan enemmänkin.

Stephen Frearsin ohjaama Philomena on neljän Oscarin ehdokas (paras elokuva, naispääosa, käsikirjoitus ja musiikki), vaikka olisi ehdottomasti ansainnut nominaatteja enemmänkin. Philomena on yhtä aikaa melankolisen traaginen matkakertomus, sympaattisesti etenevä salapoliisitarina kuin mitä valloittavin komediakin, kaikki samassa kauniissa paketissa.

Ohjaavana voimana perinteistä tie-elokuvan konseptia hallitusti hyödyntävässä, syvältä koskettavassa tarinassa on äidin pyyteetön rakkaus lapsiaan kohtaan, samalla kun Frears antaa vahvan julkilausuman myös (katolisen) kirkon harjoittamasta mielivallasta ja uskon taakse kätketystä vaikenemisen muurista. Steve Cooganin ja Jeff Popen tarkka ja liioittelematon käsikirjoitus perustuu Martin Sixsmithin vuonna 2009 julkaisemaan tosipohjaiseen romaaniin The Lost Child of Philomena Lee. Philomenan voima on sen kerronnan käänteissä, jotka ovat yhtä yllättäviä, niin hauskoja kuin karmaisevia, aivan kuten oikeakin elämä.

Judi Dench ja Steve Coogan näyttelevät Frearsin tarkassa ja tarinalle tilaa antavassa ohjauksessa täydellisesti yhteen. Siinä missä Denchin Philomena on kuin luonnonvoima, hömpästi hassu totuudenlaukoja, joka koettaa alituiseen selittää itselleen syitä traagisiin kokemuksiinsa, Cooganin Sixsmith on kyyninen ja kaikelle kiukkuinen katkerikko, joka löytää Philomenan myötä uudelleen sisällään nukkuneen ja parrasvalojen sokeaksi häikäisseen journalistin. Kaksikon ajoitus ja verbaliikka ovat vertaansa vailla ja synkka käsin kosketeltavaa.

Hienosti hallituissa sivurooleissakin nähdään osaavia ihmisiä: Mare Winnigham on Anthonyn kohtalotoveri Mary, Barbara Jefford luostarin fundamentalistinen sisar Hildegard, Sean Mahon Michael Hess ja Peter Hermann tämän lähiystävä Pete Olson.

Yhteenveto
Ihanan aito ja oikeiden asioiden puolesta puhuva elokuva. Tee matka Philomenan kanssa ja aivan kuten hänkin, tulet löytämään jotain tärkeää ja ainutkertaista.