Elokuva
On kulunut kaksi vuotta siitä, kun Eva (Tilda Swinton) ja Franklin Katchadourianin (John C. Reilly) viisitoistavuotias poika Kevin (Ezra Miller) teki käsittämättömän julman rikoksen. Nyt Franklin ja nuorempi tytär Celia (Ashley Gerasimovich) ovat poissa ja Eva koko kaupungin vihaama hylkiö, joka asuu yksin pienessä talossaan. Eva käy läpi elämäänsä etsien itsestään syitä Kevinin tekoon, ja analysoi aikaa pojan koko elämänkaaren ajalta hakien vastauksia pohjimmaisiin kysymyksiinsä.

Lynne Ramsayn Poikani Kevin (We Need To Talk About Kevin) 2000-luvun jäätävin analyysi aikaamme globaalisti riivaavista viharikoksista ja samalla tarkkanäköinen läpivalaisu todellisen perhehelvetin synnystä ja sen tuhoisista seuraamuksista. Lionel Shriverin rankan romaanin pohjalta Ramsayn ja Rory Kinnearin käsikirjoittama elokuva kuvaa tapahtumat kirjan tapaan takaumien kautta ja kronologian vapaa rikkominen saavat katsojan takertumaan tarinaan, jos mahdollista, entistäkin emotionaalisemmalla otteella. Päähenkilö Evan hätä, kärsimys ja syyllisyys tulevat lihaksi, samalla kun elokuva objektiivisesti esittää tapahtumien kehityksen aina siihen lopulliseen pisteeseen, missä moni elämä päättyy.

Poikani Kevin ei anna armoa, vaan se levittää katsojan eteen tapahtumaketjun, joka järkyttää ja kauhistuttaa, mutta jota ei voi olla seuraamatta. Kevinin kasvu (vauvana Rock Duer ja lapsena Jasper Newell) esitetään yhtä aikaa koskettavasti, mutta myös miltei kauhuelokuvien konventioita käyttäen psykologisen trillerin keinoin, ja valittu tie onkin se ainoa ja oikea kertoa äärimmäisen vahvasti, vaikka fiktiivinen onkin, tosipohjainen tarina vanhemman rakkaudesta lapseensa ja samalla siitä hirvittävästä syyllisyyden taakasta, minkä jälkikasvun hirmuteko saa synnyttäjässään aikaan.

Katsojan tunnetiloja herkin keinoin taitavasti manipuloiva Ramsay luo katsomoon äärimmäisen ilmapiirin, jossa tunteiden siirto valkokankaan tapahtumien kanssa muuttuu melkein interaktiiviseksi. Taitavan irkkukuvaaja Seamus McGarveyn kamera taltioi hetket miltei dokumentaarisin keinoin pysytellen välillä sivustakatsojan roolissa, mutta tullen tarpeen niin vaatiessa kirjaimellisestikin iholle. Samalla tavalla hallitusti aikaa, paikkaa ja tunnetiloja tehostaa Joe Binin partaveitsenterävä leikkaus, jota tehostaa Radiohead-yhtyeen kitaristin Jonny Greenwoodin askeettinen ja tapahtumia pienin keinoin tukeva musiikki.

Tilda Swinton tekee huikean hyvän roolisuorituksen äitinä, joka joutuu kohtaamaan jokaisen vanhemman pahimman painajaisen. Jokaista kuvaa suvereenisti dominoiva Swinton antaa kaikkensa kathartisessa suorituksessaan, jossa jokainen ele ja mikroilme tukevat täydellisesti hallittua kokonaisuutta. Yhtä lailla vakuuttava on Ezra Miller Kevininä tehden vanhempiaan hypnoottisen taitavasti perheen pelilaudalla hyökkäys- ja puolustusasemiin siirtelevästä nuoresta miehestä aidosti pelottavan, mutta myös kiehtovan monisärmäisen henkilöhahmon. Joka genreen sopiva John C. Reilly on erinomainen isä-Franklinina, joka ei näe metsää puilta, ja Ashley Gerasimovich hellyttävän sulkku pikkusisko Celia.

Yhteenveto
Älykäs, paljastava ja armoton elokuva vaatii katsojalta paljon, mutta matkan Kevin maailmaan kerran tehneet eivät unohda sitä ikinä.