Istuudun alas sohvalle, nostan jalat rahille ja avaan sipsipussin. Vilkaisen kelloa, joka rientää jo yli puolen yön. En kuitenkaan malta mennä vielä nukkumaan, sillä maikkari tekee kulttuuriteon näyttämällä kotimaisen elokuvaviihteen kruununjalokiven, vuonna 2001 valmistuneen Ponterosan. Tämä uniikki katselukokemus on pakko dokumentoida, jättää perinnöksi jälkipolvillemme.

Elokuva alkaa kohtauksella, jossa vässykkä ukkomies, Oskari (Timo Julkunen), makaa urologin (Vesa Vierikko) vastaanotolla. Viagraa kouraan ja mies hymyssä suin kohti kotia, jossa tosimies (Matti-Esko Hytönen) muhinoi Saara-vaimon (Tuija Ernamo) kanssa. Petetty mies lähtee pyöräilylomaksi naamioidulle ryyppyreissulle, ja joutuu laivalla inhan rantaruotsalaisen (Jarmo Mäkinen) pahoinpitelemäksi. Matkaseuraksi löytyy puolisokea Jussi (Heikki Paavilainen), hädin tuskin uimataitoinen hengenpelastaja, joka halajaa töihin Amerikkaan. Junttieinari Mauri (Tony Halme) isännöi Ponterosa-nimistä leirintäaluetta Ahvenanmaalla, toivoen perivänsä sen hiihtoreissulla kadonneelta mulkvisti-isältään (Matti Tuominen). Mallimamma-sisko Stella (Paula Siimes) hehkeine suojatteineen (Karita Tuomola, Jenni Ahola, Laura West) saapuu epäonnekseen Maurin tykö lyhyelle lomalle. Hetken päästä myös Oskari ja tämän paikalle taluttama Jussi saapuvat alueelle telttailemaan. Näistä lähtökohdista saa alkunsa sekopäinen puskafarssi, joka sopisi mainiosti Sysmän kesäteatterin ohjelmistoon, mutta äärimmäisen huonosti valkokankaalle.

Ponterosan ohjasivat, käsikirjoittivat ja tuottivat Kemmon veljekset, joka on tämän elokuvan perusteella ylivoimaisesti lahjattomin filmialalla häärinyt veljespari koskaan. Näin ollen ei ole mikään yllätys, ettei heitä ole Ponterosan jälkeen istutettu ohjaajan penkille. Miesten ideana oli selvästi saada rainalleen huomiota keräämällä kasaan suuri joukko takarivin julkkiksia, ja laittaa heidät puhumaan vaivaannuttavan huonoa dialogia viehättävässä saaristomiljöössä. Kehystarina on ohuempi kuin Calista Flockhartin anorektinen vyötärö, joten leijonan osa vajaa kaksituntisesta kärsimysnäytelmästä meneekin Halmeen näyttelemän, hyvin paljon omaa julkisuuskuvaansa muistuttavan hahmon tunteenpurkauksia ja bikineissä koikkelehtivia mallityttöjä seuratessa. Kemmot yrittävät saada teokseensa syvyyttä takaumilla Maurin kurjaan lapsuuteen. Jossain määrin siinä onnistutaankin, sillä Ponterosa ui todella syvällä. Päälleliimattua romanssin tynkää yritetään viritellä kahdenkin pariskunnan välille, mutta kuhertelu on vaivaannuttavan teennäistä.

Filmissä ei kuitenkaan nähdä pelkkiä amatöörejä, vaan myös vakavasti otettavia näyttelijöitä, jotka eivät varmastikaan olleet täysissä sielun ja ruumiin voimissa lupautuessaan tähän projektiin. Esko Nikkari esiintyy lyhyessä, elokuvan valopilkuksi muodostuneessa pikkuroolissa. Kansipaikan idean väärin ymmärtänyt maalaisisäntä hytisee paatin kannella kuvitellen, ettei hänen lippunsa oikeuta sisällä oleiluun. Muun muassa Fakta hommasta tuttu Lasse Karkjärvi on mainio hintahtavana matkatoimistovirkailijana. Paavilainen ja Julkunen ovat oikeasti kohtalaisia näyttelijöitä, mutta tässä tapauksessa heidänkin suorituksiinsa suhtautuu myötähäpeällä. Myös Kyllä isä osaa -sarjassa aviosiippaansa höykyttänyt Ernamo on se sama rääväsuu kuin aina ennenkin, mutta tekee silti hienon roolin miehensä erektiovaikeuksiin ja selkärangattomuuteen leipiintyneenä naisena. Jopa vuorosanat ovat hauskoja, mikä ei Ponterosan kohdalla ole itsestäänselvyys. Halmeen suoritus ei ole valtaisasta ylinäyttelystä huolimatta aivan toivoton, vaan nousee rupusakin parhaimpaan kolmannekseen. Onhan mies hankkinut esiintymiskokemusta machoilemalla Die Hard III:ssa ja solvaamalla vastustajiaan pellepainiareenoilla. Suurempi meriitti sekin kuin tissien vilauttelu Seiska-TV:ssä.

Ponterosa on myös tuotantotekninen katastrofi. Huonoudessaan mieleenpainuvin osatekijä on kuvaus, joka on jätetty Tero Molin -nimisen amatöörin hoidettavaksi. Vaappuvasta ja onnettomasti rajatusta kuvasta tulevatkin mieleen ne halpahintaiset kotivideot, joita vahvasti päihtyneet isännät kuvaavat sukujuhlissa. Ponterosa on kuitenkin ala-arvoisesta toteutuksestaan ja harrastajateatteritasoisesta näyttelijätyöstä huolimatta elokuva, jonka tulen melko varmasti hankkimaan DVD-kokoelmaani.