Elokuva
Nimród Antalin ohjaama Predators palaa Arnold Schwarzeneggerin tähdittämän klassisen viidakkorymistelyn juurille. Kaanonista unohdetaan kokonaan välissä olleet Alien vs. Predator -hirvitykset ja jossain määrin jopa Danny Gloverin parissa kaupunkiin sijoittunut jatko-osakin. Kerronnalliset fibat ensimmäistä Predator-elokuvaa kohtaan ovatkin toistuvasti läsnä, mutta ei suinkaan tunnelmansa vaan yltäkylläisesti käytettyjen tribuuttien vuoksi. Tuntemattomalle planeetalle tiputettujen tappamisen ammattilaisten matka etenee varsin tutuin kääntein viimeistä loppuratkaisua myöten.

Jo ryhmän koostumus seuraa jossain määrin esikuvaansa, vaikka tavoite onkin ollut toisaalla. Murhaajista, lääkäreistä ja sotilaista koostuva sekajoukko on lähinnä yhden aseen kantajia, joiden persoonallisuus on pitkälti heitä näyttelevän henkilön harteilla. Heidän suuhunsa kirjoitettu dialogi yrittää alleviivata Predators-nimen kaksoismerkitystä, mutta varsinaiset teot puhuvat toisin. Päivän päätteeksi kaikkein karjuinkin tappaja on vain vitsejä laukova viisastelija, joka uhrautuu yhteisen hyvän vuoksi. Käsikirjoituksen pieni syvällinen vire jyräytyykin toiminnan alle, minkä vuoksi jäljelle jäävä annostelu tuntuu irralliselta.

Projektin aluille pannut ja sittemmin tuottajan virkaan tyytynyt Robert Rodriguez on tapansa mukaan saanut elokuvan rooleihin tähtinimiä, jotka tuovat paperisiin hahmoihin hieman eloa. Iso-Arskan saappaisiin on taktisin vedoin värvätty hintelämpi Adrien Brody, joka mörisee paikoin liiankin samankaltaisen roolinsa kunnialla. Rodriguezin luottonäyttelijä Danny Trejo vetää kartellitappajansa tutuin vedoin, joskin tällä erää ilman veitsiä. Oleg Taktarov saa puolestaan kunnian käsitellä Old Painlessia Jesse Venturan jälkeen ystävällisen venäläissotilaan roolissa. Elokuvan ainoan naishahmon vetävä Alice Braga pysyy yllättävän hyvin poikien matkassa, mutta valokeilan varastaa rääväsuinen murhaaja Stans, jota näyttelee antaumuksella Walton Goggins. Vaikka mies heittääkin suvereenisti elokuvan parhaimmat läpät, on hänen hahmonsa myös suurimpia syitä siihen, miksi koko touhu tuntuu paatuneiden tappajien sijaan kaveriporukan metsäreissulta.

Antal aloittaa elokuvan suoraan lennosta, eikä hellitä tahtia kuin aivan viime metreillä. Tällöinkin vain turhan cameon vuoksi. Kiihkeä tempo on Predatorsin etu, sillä vajaa kaksituntinen toimintaraina etenee jatkuvasti kohtauksesta toiseen. Useimmissa näistä ei vain ole tarvittavaa imua saati järkeä. Paikoin tyyliteltyjä yhteenottoja katsoo kyllä mielikseen, mutta kerronnallisesti kohtaukset kopioivat vain esikuvansa klassisimpia hetkiä. Näilläkin meriiteillä toiminta on onnistunut, mutta vailla sielua.

Tekniikka
Teknisesti julkaisussa ei ole valitettavaa. Syvät, luonnolliset värit antavat kuvalle kolmiulotteisuutta ja ilmeikkyyttä, jota tukee erinomainen detaljeja pimittämätön mustan taso. Tarkkuus ei yllä aivan parhaimpaan kärkeen, mutta on tästä huolimatta referenssitasoa. Monitasoinen kuvasommittelu pääsee oikeuksiinsa teräväpiirtosiirron myötä.

DTS-HD MA 5.1 -ääniraita voisi olla hivenen munakkaampi alapään suhteen, mutta tasapainoinen miksaus on kaikin puolin kiitettävä. Kanavaerottelu on erinomainen varsinkin toimintakohtausten aikana, jolloin pienimmätkin yksityiskohdat nousevat esille. "Hiljaisempien" hetkien aikana takakanavat eivät jää sen elottomammiksi, mistä pitää huolen luonnon jatkuva ambienssi.

Lisämateriaali
Ohjaaja Nimród Antalin ja tuottaja Robert Rodriguezin kommenttiraidalla miehet keskustelevat leppoisasti elokuvaprosessista yleisesti ohjaajan silmin sekä käyvät satunnaisesti myös ruudulla näkyvän annin kimppuun. Mielekkäästä rupattelusta huolimatta varsinaisen elokuvan tuotantovaiheisiin puututaan yllättävän vähän.

Robert Rodriguez presents Motion Comics on yhteiskestoltaan noin vartin mittainen sarjakuvakokoelma, jossa seurataan elokuvassa nähtävien henkilöiden elämää ennen planeetalle joutumista. Kymmenminuuttinen The Chosen on mainosmateriaaliksi tarkoitettu pätkä, joka esittelee pelaajat katsojalle vailla todellista arvoa. Saman kohtalon kokee myös Fox-kanavalle suunnattu Making of -dokumentti, jonka seitsemän minuuttinen sisältö koostuu lähes yksinomaan tiimin hehkutuksesta tuotostaan kohtaan.

Astetta parempaa tarjoaakin todellinen Making of -lisä nimellä Evolution of the Species: Predators Reborn. Vajaa kolme varttia pitkä dokumentti kärsii vähän liiaksi selkään taputtelusta ja pintapuolisesta syynistä, mutta kattaa tuotannon vaiheet ensimetreiltä aina tehosteisiin saakka.

Lopun kruunaavat noin kymmenen minuutin edestä löytyvät poistetut/pidennetyt kohtaukset, jotka koostuvat lähinnä tunnelmaa keventävistä heitoista hahmojen kesken.

Yhteenveto
Predators on tiivistahtinen toimintaelokuva tutuissa puitteissa. Rodriguezin alkujaan luoma käsikirjoitus seuraa liiaksi esikuvaansa, eikä anna mytologialle juurikaan uutta.