Elokuva
Marraskuu 2011. Aikaa presidentivaaleihin on 63 päivää. Kuhina Kokoomuksen kampanjatoimistossa käy kuumana ydinryhmän suunnitellessa ehdokkaansa Sauli Niinistön kampanjaa.

Apulanta -yhtyeen basistina tunnetuksi tulleen, ja sittemmin elokuva-alalle siirtyneen Tuukka Temosen dokumentti Presidentintekijät avaa rivikatsojalle oven politiikan kabinetteihin, missä työ äänestäjien houkuttelemiseksi todellisuudessa tehdään. Fokukseen nostetaan erityisesti alvariinsa äänessä oleva Kokoomuksen puoluesihteeri Taru Tujunen, neuvonantaja Jussi Kekkonen, markkinointivastaava Kirsi Piha sekä erityisavustaja Mikko Kortelainen, jotka nahistelevat rintamerkeistä, julisteista ja ennen kaikkea kaikkea pyörittävästä voimasta eli rahasta. Kuvissa pörräävät myös kampanjan varainhankintaa hoitava Hjallis Harkimo sekä viestinnästä aluksi vastannut Jenni Haukio.

Temonen, joka oli näkyvästi mukana Niinistön vaalikampanjan kannatusjoukoissa on toki suhteillaan saanut suhteellisen vapaan pääsyn taistelukeskukseen, mutta se, kuinka paljon hän elokuvassaan todellisuudessa paljastaa taustajoukkojen työstä, jää arvoitukseksi. Politiikassa kun on yhtä ensi arvoisen tärkeää paitsi korostaa oman ehdokkaan parhaita puolia, myös pyrkiä tuomaan mahdollisimman paljon vastustajan heikkouksia esiin. Vaikkei Presidentintekijät suoraan jalustalle kuvaamiaan politiikan nappuloita nostakaan, antaa se varsin yksipuolisen kuvan näiden tekemästä työstä, vai onko vaaleissa menestyminen todellakin loppupeleissä kiinni ainoastaan siitä, missä asennossa ständissä poseerataan tai ketä julkkiksia ehdokkaan taustalla näkyy uutiskuvissa taputtamassa?

Presidentintekijät on kaikin puolin sovinnainen ja korrekti kuvaamiaan henkilöitä kohtaan eikä itsekritiikistä sen kohdalla voi edes puhua, vaikka satavarmasti kulisseissa onkin käyty sotaa likaisemminkin ottein. Myös elokuvan taustalla käyty ennakkokohu sopimusrikkomuksista ja tekijänoikeuksista tuntuvat turhalta ja kehitetyn keinotekoisesti ainoastaan pitämään rainan otsikoissa jo ennen ensi-iltaa.

Teknisesti Presidentintekijät on keskinkertaista tv-tasoa, johon haetaan realismia holtittomalla käsivarakuvauksella, jonka hektisimmät zoomaukset tuntuvat keinotekoisilta tehokeinoilta luoda tilanteisiin myrskyisämpää tunnelmaa. Dokumenttina se toimii joten kuten, sanoman ja sisällön, jotka ovat mille tahansa elokuvalle ensi arvoisen tärkeitä, jäädessä sivuosaan mitättömän oloisista detaljeista kiistelevän ydinryhmän puhuessa loputtomiin. Tosin ryhti ja rytmi paranevat vaalipäivän lähetessä, kun juttuun livahtaa kuin varkain myös kirpeämpää kommentaaria niin omasta kuin vastapuolenkin presidenttiehdokkaasta, mutta noste ei enää riitä kohottamaan kokonaisuutta paremmalle tasolle.

Yhteenveto
Mukana olleille dokkari on varmasti kivaa viihdettä puolueen irtiotto-iltoihin, mutta tavalliselle katsojalle, ja nimenomaan äänestäjälle, se ei anna oikeastaan yhtikäs mitään. Sen lauluja laulat kenen leipää syöt, sanotaan.