Elokuva
Ray Tierney (Edward Norton) on työlleen omistautunut, kotikaupunkinsa New Yorkin ja sen rikokset tunteva murharyhmän poliisi, jonka sitoutuminen verenperintönä kunnioittamaansa ammattiin maksoi aikanaan hänen avioliittonsa Tashan (Carmen Ejogo) kanssa. Kun tapahtuu koko poliisilaitosta koetteleva laukaustenvaihto, jossa neljä kollegaa tapetaan tavanomaiselta ratsialta vaikuttavassa pidätystiltanteessa, Ray määrätään tutkimaan tapausta. Pian käy ilmi, että diilereitä on varoitettu, eikä vinkki ole voinut tulla kuin sisäpiiristä. Tutkimusten edetessä Ray tajuaa kauhukseen todisteiden viittavaan lähipiiriinsä. Onko isoveli, kuolleiden kyttien esimies Francis, Jr. (Noah Emmerich) sekaantunut tapahtuneeseen? Jotain salattavaa tuntuu olevan myös katupartiossa toimivalla ja kovapäiseksi tiedetyllä lankomiehellä Jimmy Eganilla (Colin Farrell). Koska kummallakin on painavia velvollisuuksia myös siviilielämässä, Francis, Jr. hoitaa vakavasti sairasta vaimoaan Abbya (Jennifer Ehle) kotona, Jimmylla taas huolehdittava Meganin (Lake Bell) kanssa pienet lapset, Rayn on entistä vaikeampi hyväksyä ajatusta jommankumman mahdollisesta syyllisyydestä. Myös suvun patriarkka, poliisipäällikkö Francis, Sr. (Jon Voight), joutuu hankalaan välikäteen ollessaan lopulta vastuussa syyllisten löytämisessä. Rayn on punnittava, kumpaa kohtaan hänen lojaalisuutensa on suurempi, perhettään vai asemassaan annettua lupausta työnantajalleen NYPD:lle. 

Raaka ja rankka poliisitrilleri Pride and Glory on vaikutusvaltaisen perheen verisidettä ja moraalikoodistoa sekä sen murtumista tarkasteleva sukupolvisaaga, josta kasvaa shakepearilaisen melodramaattinen, lähes kreikkalainen tragedia. Aivan kuten taannoinen We Own the Night (2007), joka sekin oli keräelmä lajityypin kliseistä. Roiskeisen rytinäkuvan Smokin' Acesin (2006) tekijän Joe Carnhanin ja ohjaaja Gavin O´Connorin käsikirjoitus on brutaalia katu-uskottavuutta sykkivä ja henkilönsä rankkoihin valintoihin pakottava äijädraama. Se liikkuu samassa maailmassa ja aiheissa kuin mestariohjaaja Sidney Lumetin yhteiskuntakriittiset korruptiokuvaukset Serpico -kadun tiikeri (1973), Vallan terällä (1981) ja Lain pyöveli (1990) kuitenkaan tavoittamatta niiden tiukkaa todistusvoimaa ja kasvoille lyövää realismia. Myös niinikään Carnahanin läpimurtoelokuva, raju kyttäjännäri Narc (2002), puristi vastaavista kuvioista vielä astetta tylymmän tapahtumasarjan. Turhan ison palan haukkaava tarina kaipaisi kipeästi vähemmän kuluneita ratkaisuja ja vielä kireämpää silmukkaa kietoutumaan henkilöidensä ympärille.  

Sympaattisen, mutta umpiamerikkalaisen Disney-lätkädraaman Miracle (2004) tekijä Gavin O´Connor kuvittaa synkkäsävyisen tarinan sen vaatimalla tummalla rosoisuudella, tapahtumapaikka New Yorkin avautuessa harmaan ankeana ja kylmänä betoniviidakkona. Declan Quinnin ihmisten lähelle fokusoituva ja tilanteiden ytimessä taitavasti liikkuva kamera tallentaa tyylikkäästi myös elokuvan verisimmät hetket. Itse toimintaa on silti vain nimeksi, mutta sitä vastoin useampikin intensiivinen ja painostavaa väkivallan uhkaa sykkivä tilanne, joiden raadollisuutta ohjaaja ei peittele. 

Sukupolvensa lahjakkaimpiin lukeutuva ja elokuvansa tarkasti valitseva metodinäyttelijä Edward Norton tekee takuuvarman luonneroolin enemmän ottavan kuin antavan duunin kovettamana lainvalvojana, joka avaa Pandoran lippaan kohtalokkain seurauksin. Truman Show´sta (1998) Trumanin parhaana ystävänä muistettava Noah Emmerich on myös mies paikallaan kasvojensa menetystä pelkäävänä uratykkinä. Todellinen nähtävyys on kuitenkin tuhlaajapoika Colin Farrell, joka jatkaa viimeisimpien vahvojen näyttöjensä (Cassandra´s Dream, Kukkoilijat) putkea arvaamattoman väkivaltaisena riitapukarina. Vahvaa taustatukea antavat veteraanikarisma Jon Voight alkoholiongelman kanssa painivana seniorina sekä monista sivuosista tuttu latinokasvo John Ortiz epätoivoisena lahjusepäiltynä. Tarinan naiset ovat pelkkiä koristeita, joiden tehtävä on lähinnä tuoda esille ja korostaa miestensä luonteita.

Yhteenveto
Poliisijännäreiden peruskuvaston kertaava trilleri tarjoaa niukasti tuoretta sisältöä, mutta tehostaa asiaansa uhkaavalla tunnelmalla ja vahvoilla niminäyttelijöillä.