Elokuva
Tiana (Anika Noni Rose) on ollut rikkaan Charlotte La Bouffin (Jennifer Cody) ystävä lapsesta asti, ja vaikka kaveruus onkin jatkunut aivan näihin päiviin, nuorten naisten maailmat eivät voisi olla erilaisempia. Tiana tekee kahta työtä saavuttaakseen unelmansa omasta ravintolasta, kun taas Charlotten päivät täyttää haaveilu aviosta New Orleansiin saapuneen prinssi Naveenin (Bruno Campos) kanssa.

Mutta kuninkaallisen läsnäolon on haistanut myös mustaa magiaa kolttosiinsa käyttävä tohtori Facilier (Keith David), jonka taikojen seurauksena niin Naveen kuin Tianakin huomaavat yhtäkkiä olevansa sammakoita ja keskellä hurjaa seikkailua. Kurnuttajakaksikon avuksi tulevat rohkea tulikärpänen Louis (Michael-Leon Wooley), trumpetinsoittoon ihastunut alligaattori Ray (Jim Cummings) sekä rämeiköllä asusteleva myyttinen Mama Odie (Jenifer Lewis), joiden avulla ilkeän Facilierin langettama kirous olisi mahdollista purkaa ennen kuin on liian myöhäistä.

Prinsessa ja sammakko on ensimmäinen Disney-piirretty sitten vuoden 1946 Etelän laulun (Song of the South), jonka pääosassa ovat afroamerikkalaiset henkilöhahmot. Poliittinen korrektius tuokin vanhaan tarinaan mukavasti mausteita, samalla tapaa kuin tapahtumapaikkana olevan New Orleansin jättimäisten Mardi Gras-bileiden monikulttuurinen historia. Piirrosjälki on tutunoloista, tarkkaa ja selkeää, mutta samalla myös surrealistisen karrikoitua ja kulmikasta, joka tuo mieleen ohjaajakaksikon Ron Clementsin ja John Muskerin aikaisemman menestysanimaation Herkules (1997).

Prinsessa ja sammakko on kaikin puolin kiva paluu käsityönä tehtyyn animaatioon, mutta sen totaalinen omistautuminen perinteelle voi osoittautua myös vääräksi vedoksi lippuluukuilla, sillä nykyajan kolmiulotteisten ja massiivisten digitaalianimaatioiden rinnalla se näyttää paikoin jopa liian vanhalta.

Nuoret pääosanesittäjät tekevät raikkaat ääniroolit ja varsinkin elämästä ihan mahdottomasti innostuvan Jennifer Codyn Charlotten pitelemätön energia osuu kohteeseensa tarkasti. Michael-Loen Wooleyn valoperäinen hyönteinen Louis ja Jim Cummingsin mehevä matelija Ray onnistuvat tupla-aktissaan hulppeasti ja tuovat etelän lähelle. Veteraanivoimaa antavat taustalla John Goodman Charlotten isänä Bid Daddy La Bouffina, tyylimalli ja ihan kaikesta mielipiteen omaava Oprah Winfrey Tianan äitinä sekä pehmeästi lespaava Terrence Howard tämän isänä. Suomidubbauksessa kuullaan tuttuja talentteja Laura Voutilaista, Reino Nordinia, Puntti Valtosta, Sasu Moilasta ja Ritva Oksasta. Veeti Kallio ottaa tilan hienoimmin haltuun estottomasti röyttyävänä tohtori Facilierina.

Vekkulin musiikkimaestron Randy Newmanin score ja laulut ovat tekijälleen tuttua hauskaa ilottelua, jossa soivat syvän etelän sävelet banjojen ja haitarien ristitulessa. Dr. Johnin esittämä intro Down in New Orleans on kivasti keikutteleva swingi ja Keith Davidin syvältä tulkitsema Friends on the other side woodoomagiikan liki tuova bluespohjainen vetäisy, jossa soi taustalla ainakin Cab Callowayn legendaarinen Minnie the Moocher. Jim Cummingsin pyykkilaudalla tahdistetussa vauhdikkaassa laulussa Gonna take you there tuoksuu gumbokeitto ja rämeikön mystinen henki. Pakollisena hittibiisinä kuullaan Ne-Yon Michael Jacksonin viisuvarastosta esiin kaivetulta kuulostava poprenkutus Never knew I needed.

Yhteenveto
Mukavasti ajan patinoimalta näyttävä koko perheen lempeä ja vain pikkuisen jänskä piirretty puolustaa kyllä paikkaansa koneellisesti tehtyjen animaatioiden esiinmarssissa mallikkaasti, mutta se mahtavin Disney-taika tuntuu nyt jääneen hiukan taka-alalle.