Elokuva
Röllimetsässä tapahtuu taas kummia. Kepposteluun ja pikkuiseen kiusantekoon taipuvainen peikko Rölli (Allu Tuppurainen) tapaa retkellään ihastuttavan menninkäistytön Millin (Saija Lentonen), jolla on koko kyläänsä koskeva visainen pulma. Kotikylä kun on kivettymässä ellei joku pian löydä maagista Ymmärryksen Sydäntä kaukaa Talvenmaasta. Röllin ja muiden peikkojen on nyt voitettava erimielisyytensä, puhallettava menninkäisten kanssa yhteen hiileen ja opittava elämään yhdessä lajiin, rotuun, väriin tai uskontoon katsomatta.

Mukavan sympaattisella otteella Röllin sydän teroittaa universaalia, ja myös varsin vihreää sanomaa. Vaikka opetus onkin kymmenesti nähty ja kuultu, ei Röllin tapauksessa pyörän uudelleen keksiminen nouse sen hauskanpidolle vastavoimaksi. Kymmenien Disney-dubbausten veteraani Pekka Lehtosaari on ohjaajaksi kasvettuaan paneutunut kokonaisuuteen sen vaatimalla vimmalla, ja tarjolle tuodaankin mitä sulkuin pöhköily.  Satojen venäläisten animaattorien voimin väkästetty pastellinsävyinen Röllin sydän on karkkia silmille, monesti Asterixin seikkailut mielen tuovaa 2-ulotteista kuvasarjaa, johon on lisätty enemmän kuin ripaus vanhempien Disney-klassikoiden magiaa. Mikkihiiri-tehtaasta muistuttaa myös Tuomas Kantelisen kaunis ja paikoitellen hilpeän ironinen musiikki.

Ilman Allu Tuppuraista ei koko peikkoa olisikaan, ja mies pitää kuvat liikkeessä yksinkertaisen riemastuttavalla, alituisella höpinällään. Hahmona Rölli on niin personoitunut Tuppuraisen ulosantiin, ettei edes formaatista toiseen hyppiminen tuota ongelmia. Veikeä on myös energisen Saija Lentosen ääninäyte Millin tohottavassa roolissa. Taustavoimistakin löytyy legendaarista volyymia, aina Aarre Karénin Lakeijasta ikuisesti, ainakin allekirjoittaneelle telkan Niksulan Kasperina muistettavan Matti Raninin Rupeltajaan.

Selkeästi nuoremmalle katsojakunnalle suunnattu elokuva sisältää muutamia hiukkasen jännempiäkin jaksoja, joten se isompi vieruskaveri voi tulla monelle ihan pikkuiselle piltille tarpeen. Mutta tokihan ammattitaidolla animoitu seikkailu tarjoaa aikuisemmallekin katsojalle tarttumapintaa. Nykyajan malliin ja lähinnä Shrek-leffoista tuttuun tapaan, myös Röllissä lainaillaan populaarikulttuurin eri ilmiöitä ja annetaan muutamallakin lohkaisulla katsojalle oivaltamisen ilo.

Yhteenveto
Kokonaisuutena Röllin sydän yllättää sydämellisyydellään sekä uskomattoman eläväisellä animoinnillaan.
Vaikka elokuvasta ne omat pienet lapsuksensa löytyykin, ne osataan kääntää kalkkiviivoilla voitoksi.