Elokuva
Vain muutama tunti siitä, kun nuori jakartalaispoliisi Rama (Iko Uwais) on selvinnyt ulos umpihullujen psykonarkkien täyttämän kerrostalon verilöylystä (kts. The Raid: Redemption), tehtävä taistelussa alamaailmaa vastaan jatkuu. Rama soluttautuu pelättyyn Bangunin rikollisperheeseen ja sen johtajan (Tio Pakusadewo) arvaamattoman pojan, Ucon (Arifin Putra), lähipiiriin, päästäkseen suurkaupungin poliisijohtoa kalvavan korruption ytimeen. Samaan aikaan valtaa keinolla millä hyvänsä halajava Bejo (Alex Abbad) haluaa Bangunin bisnekset itselleen ja punoo monimutkaisen juonen kaupungin todellisesta vallasta kilpailevan japanilaismafian ja sen johtajan Goton (Kenichi Endo) kanssa.

Syntytarina The Raid 2: Berandalin taustalla on kiehtova. Se oli ohjaaja/käsikirjoittaja Gareth Evansin alkuperäinen suunnitelma, mutta rahoituksen kaaduttua hän päätti tehdä päätähti Iko Uwaisin kanssa budjetiltaan kevyemmän The Raid: Redemptionin (2011). Mennen tullen muut toimintaelokuvat pyyhkineen hyperkineettisen ja ultraväkivaltaisen Redemptionin menestys mahdollisti kuitenkin paluun alkuperäiseen suunnitelmaan, samalla kun Evans päätti yhdistää tarinat jatkumoksi.

The Raid 2: Berandal on kunnianhimoinen elokuva, jonka taustalla näkyy selvästi Evansin halu luoda oma krimikronikkansa Kummisetien (1972-1990) ja muiden mafiaklassikoiden rinnalle. Laajennus on kuitenkin tuottanut myös ongelmia ja liialle levinneenä elokuva lipsuu fokuksestaan muutamasti, samalla kuin myös rytmitys on aavistuksen kadonnut. Rikollisperheiden valtataistelut ja sisäiset jänniteet nousevat pääosaan, kun nuorempi, ja jos mahdollista, vieläkin hanakammin raakaan väkivaltaan turvautuva sukupolvi haluaa pyyhkiä pois vanhan ajan kunniakoodit ja käyttäytymismallit. Paikoin Evansille on juonenkuljetuksen sijaan tullut ainoastaan kiire lavastamaan seuraava tappoalttaria päästääkseen Uwaisin irti. Tarinakaaressaan Berandal lainailee niin em. Kummisetien lisäksi myös Andrew Laun honkkariklassikkoa, krimitrilogia Infernal Affairsia (2002-2003) sekä niiden amerikanserkkua, Martin Scorsesen loistavaa The Departedia (2006).

Mutta yhdestä ei ole tingitty, äärimmäisen rankka ja yksityiskohtaisen graafinen väkivalta purskahtelee seesteisempien keskustelutuokioiden välistä risteilyohjuksen tehokkuudella, Evansin viedessä silmittömät teurastusjaksonsa vielä Redemptioniakin pidemmälle. Ihmisiä pahoinpidellään käsin, jaloin, teräasein ja hurmeisimmissa jaksoissa niin vasaroin kuin pesäpallomailoinkin, joiden käyttö tappotarkoituksessa saa aivan uusia innovaatiomuotoja. Toki perinteisemmätkin tuliaseet ovat ahkerassa käytössä, kuten myös moottoriajoneuvot, Evansin halutessa myös oman vauhdikkaan takaa-ajokohtauksensa, joka draamankaarren osalta on kuitenkin täysin turha ja päälleliimattu stuntshow.

Akrobaattinen atleetti Iko Uwais loistaa fyysisesti tuhansia iskuja niin ottavana kuin antavanakin Ramana, ja miehelle onkin helppoa povata menestyksekästä uraa toimintaelokuvien energisenä perseellepotkijana. Tio Pakusadewo maalaa hienon hillityn kuvan tulevaisuutta ajattelevana vanhan liiton rikollisjohtajana, kun taas Arifin Putra tekee tämän pojasta pelottavan epatasapainoisen psykopaatin. Hurjimmat roolit tekevät Julie Estelle ja Very Tri Yulisman pahaenteisesti nimettyinä sisaruksina, Hammer Girlina ja Baseball Bat Manina, sekä Cecep Arif Rahman, jonka roolinimi on The Assassin, salamurhaaja.

Yhteenveto
Isompi budjetti ja laajempi skaala eivät ole tehneet pelkästään hyvää The Raid: Redemptionista alkaneelle tarinalle, mutta uuden vuosituhannen tuhdeinta turpaanmättöä kaipaaville The Raid 2: Berandal tarjoilee yli kaksituntisen avohakkuun kaikilla mausteilla.