Elokuva
Eddie Morra (Bradley Cooper) on milliä vajaa koko elämän kattavasta konkurssista. Tyttöystävä Lindy (Abbie Cornish) jättää ja miehen kustantajalle tekemä kirjadiilikupla on juuri puhkeamassa, kun kadulla vastaan kävelee Vern (Johnny Whitworth), käly vuosia aiemmin karikolle ajetusta avioliitosta Melissan (Anna Friel) kanssa.
Kaljojen kyytipojaksi hämärähommissa aina viihtynyt Vern tarjoaa Eddielle pillerin, näytekappaleen uudesta lääkkeestä, NZT-48:sta, jonka huiviin heittämisellä on odottamattomat seuraukset. Eddien kaikki aistit terävöityvät tappiin, muistikapasiteetti ottaa käyttöönsä kaiken nähdyn ja kuullun, työn alla ollut kirja valmistuu muutamassa päivässä ja neroksi lehdistössäkin julistettu uusvälkky on hetkessä pörssimaailmankin huipulla. Rajattomilta tuntuvilla kyvyillään Eddie päättää myös rikastua ja saadakseen kokoon tarvittavan alkupääoman, lainaa sen itäeurooppalaiselta koronkiskuri Gennadylta (Andrew Howard). Samaan aikaan kuvioihin astuu liikemaailman mahtava moguli Carl Van Loon (Robert De Niro), joka haluaa Eddien kehittämään koko bisneskäsityksen mullistavan yritysfuusion. Mutta cortexin kemiallisella stimuloinnilla on myös seurauksensa, samalla kun uusi ja paranneltu malli Eddiestä tahkoaa mainetta ja mammonaa, aisti- ja vainoharhat tulevat päälle hyökyaallon lailla, eikä mies voi enää olla varma mistään.

Käsikirjoittaja/ohjaaja Neil Burgerin CV:stä löytyy ennen Rajatonta vasta kolme elokuvaa, kivasti salaliittogenreä muokannut Interview with the assassin (2001), Edward Nortonin tähdittämä taikatrilleri Silmänkääntäjä (The Illusionist, 2006) ja Irakin sodan jälkivaikutuksia tutkaillut roadmovie The Lucky Ones (2008). Rajaton on miehen ensimmäinen työ pelkkänä ohjaajana ja homma klaarataan kiitettävällä intensiteetillä ja ymmärryksellä. Kuvakieli on rikasta, efektit eläväisiä ilman päälle liimattua digitaalisuutta, ja perinteistä elokuvakerrontaa kaihtava toteutus pysyy hanskassa loppuun asti. Plussia voi jaella myös kimurantteja laajakulmia ja muita optisia tehokeinoja fiksusti käyttävälle kuvaaja Jo Willemsille, leikkaajakaksikolle Naomi Geraghtylle ja Tracy Adamsille sekä visuaalisista efekteistä vastanneelle tiimille.

Leslie Dixonin käsikirjoitus Alan Glynnin vuonna 2001 julkaistun The Dark Fields -romaanin pohjalta on ottanut vapauksia originaalista, mutta onnistuu silti tavoitteissaan vallan mainosti. Tarina kääntyy, kurvaa ja pomppii kiehtovan kekseliäästi unohtamatta silti henkilöhahmojen kehityksen merkitystä. Kertomuksessa on paljon samankaltaista vinoutta kuin mitä on yleensä osattu odottaa vaikkapa Philip K. Dickin täysin omanlaisiltaan tieteiskuvitelmilta.

Kauhea kankkunen -(Hangover, 2009) ja The A-Team (2010) -leffoilla maineeseen noussut Bradley Cooper on sympaattinen ja yllättävänkin osuva ensimmäiseen todelliseen pääosaansa. Lämmöllä läsnäoleva Cooper kantaa monitahoisen ja paikoin fyysisestikin raskaan rooliinsa kunnialla, ja toivottavaa onkin, että miehelle annetaan lisääkin luottoa komedioiden ja toimintapommien lisäksi. Abbie Cornish on Lindyna aistikas ja raikas, ja samaa voi sanoa pienen, mutta tärkeän roolin tekevästä Anna Frielistä ex-vaimona. Robert De Niro ei turhia ponnistele ökyrikkaan magnaatin roolissa, mutta veteraani klaaraa tällaiset laitahyökkääjän hahmotelmat jo pelkällä rutiinillaankin.

Paul Leonard-Morganin ja krediteistä pois jätetyn Nico Muhlyn score toimii potenssissa kiihtyvien tapahtumien taustalla näppärästi. Aavistuksen teknosti jumppaava musiikki luo jännitteitä tarpeen mukaan, mutta osaa antaa tilaa myös kuvakerronalle ja hiljaisuudelle.

Yhteenveto
Vetävä ja kivasti koukuttava pikkutrilleri, jolle kannattaa antaa tilaisuus. Ajatusleikkinä Rajaton aktivoi synapseja nokkelasti ja kummittelee mielessä pitkään.