Elokuva
Nykyhetki Pohjois-Karjalassa, Miikkulan kylässä. Nuoruusvuosinaan kultaa ja kunniaa maistellut entinen rallikartturi Seppo "Sladi" Pesonen (Heikki Silvennoinen) on nykyään milliä vaille valmis nostamaan kytkintä autokoulunopettajan hommista, mutta onneksi paikkakunnalla on myös Pekkarisen (Kai Hyttinen) varikko ja siellä Team Susa, ralliin hurahtanut äijälauma, joilla on suuria suunnitelmia tulevaa Rallitriathlonia ajatellen. Sladin lisäharmiksi paikalle pöllähtää moottoriajoneuvoja luvatta käyttöön otellut sukulaispoika Luumu (Olavi Uusivirta), joka on setänsä tapaan kuin kotonaan ratin takana ja jalka kaasulla. Pekkarisen paja sijaitsee paikkakunnan mammonamiehen Torpon (Heikki Nousiainen) mailla, mutta bisnestä jatkaa nyt tämän tylymmän päädyn tolvanapoika Juniori (Antti Virmavirta), joka häätääkseen velikultamme hevokkoon, nostaa maiden vuokran pilviin. Sladi saa juonittua Team Torpon osallistumaan kolmiosaiseen Kaasariralliin, panoksen ollessa kaikki tai ei mitään. Lisähuolta Team Susalle tuo mulkeron ykköskuski Stumpin (Mika Nuojua) kolari, jonka seurauksena auton rattiin on päästettävä Luumu.

Suomalaisen elokuvan tervaskanto ja jäärä Markku Pölönen ei sen hirmummin muiden mutinoita kuuntele, vaan tekee omaan tahtiinsa omanlaisiaan elokuvia joista uusin, Ralliraita, elvyttää yhtälailla komediaa ja härmäläisen mielenlaatuun istuvaa farssia. Tuskin on Pölösellä tehnyt tiukkaakaan saada mukaan mahtava lauma maamme eturivin näyttelijöitä ja muitakin viihdyttäjiä. Aina sympaattinen Heikki Silvennoinen näyttää, että Kummeliakin kummempi materiaali taipuu herralta komeasti, eikä yhtään sen heikommaksi jää Pölösen kanssa kimppakeikkaa jo vuosia heittänyt Peter Franzènkaan. Silvennoisen Sladi on suomalainen perusäijä, juro jöpöttäjä, jolle kontaktit vastakkaisen sukupuolen kanssa ovat huomattavasti vaikeampia kuin esimerkiksi kuoleman uhmaaminen. Franzénin Suko sitä vastoin kuin räävimpi versio Spede Pasasen rasvaisimmista Härski Hartikainen -maneereista.

Levylaulajasta varsin vaivatta valkokankaille vähä väliä siirtyilevä Olavi Uusivirta lunastaa niin ikään paikkansa hänkin kovapäisenä Luumuna. Saku Kuosmanen poikkeaa kuvissa mystisen mekaanikko Runki Pettersonin hulppeana inkarnaationa. Ralliraidan naisia edustavat Sladin opissa ajokorttiaan opetteleva Satu Silvo, Luumulle lisäkierroksia aiheuttava Laura Birn Aijana sekä Eeva Litmanen baarinpitäjä Susana, jonka juottola on koko keppostelun keskus. Janne Reinikainen ja Aake Kalliala riemastuttavat kisaselostajina, joiden mallikappaleet ovat vahvasti Formula-mailman legendaarisissa juontajissa, läpiä omaan päähänsä jatkuvasti laukovassa Matti Kyllösessä ja homman faktoilla ruotuun palauttavassa Erkki Mustakarissa.

Pölösen vakikollaboraattorit ovat hyvässä vedossa hekin: kuvaajana mestari Kari Sohlberg operoi tiukat tilanteet tyylikkäästi ja saa kaasu pohjassa kaahavan kuvan kulkemaan ahtimet avoimina. Vesa Mäkisen score on mukavan laadukasta härmäläisyyttä, jonka kyljessä soitellaan pikkuisen iskelmää ja kovimmissa kurveissa Kotiteollisuutta, jonka korkeaoktaaninen mättömusa sopiikin Ralliraidan tankkiin kuin se kuuluisa tiikeri.

Yhteenveto
Ralliraita on sitä mitä se lupaakin: puolitoistatuntia hervotonta hetulointia, kieli poskessa kaahausta ja hyvän tuulen leffaa, tapaan, jonka vain Markku Pölönen osaa.