Elokuva:

Lähinnä koomikkona tunnetun Jamie Foxxin tuskin tarvitsee enää vuonna 2004 ilmestyneiden Collateralin ja Rayn jälkeen todistella näyttelijälahjojaan. Sitä ennen miehen totisesti tarvitsi. Tyyliä vaihtaessaan Foxx hakeutui huomattavasti monitasoisempiin ja ennen kaikkea vakavempiin rooleihin. Vuonna 2004, ennen Oscar-hittejä valmistunut Redemption: The Stan Tookie Williams Story oli kuitenkin harha-askel. Tositapahtumiin perustuva, Crips-jengin perustajasta kertova, syvälliseksi draamaksi naamioitu Redemption aiheuttaa lähinnä myötähäpeän tunnetta. Maailman huonoimman elokuvan tittelistä taistelevan Glitterin (2001) ohjaaja Vondie Curtis-Hall on kadottanut kaiken sen dramaturgisen yrityksen, joka teki miehen debyyttiohjauksesta, Gridlock'dista (1997), niin mainion elokuvan. Redemption on pahasti keskinkertaisen alapuolelle jäävä kyhäelmä, joka yrittää seurata Spike Leen mammutin kokoisia afroamerikkalaisen elokuvantekijän jalanjälkiä.

Stanley "Tookie" Williams perusti yhdessä Raymond Washingtonin kanssa 70-luvun alkupuolella yhden maailman tunnetuimman katujengin, Cripsit. Väkivaltainen elämä vei miehen vuonna 1981 telkien taakse odottamaan kuolemantuomiota. Vankilassa ollessaan muutoksen kokenut Tookie ryhtyi kitkemään kirjojen avulla jengielämän romantisoituja myyttejä, ja on myöhemmin saanut kaksi Nobel-ehdokkuutta. Tälläkin hetkellä Stan Williams istuu kuolemantuomiotaan San Quentin osavaltion vankilassa. Vondie Curtis-Hallin ohjaama Redemption käy nopein välähdyksin läpi Tookien elämän päävaiheet, onnistumatta luomaan ehjää kokonaisuutta, Williamsin motiivien ykstyiskohtaisesta läpikäymisestä puhumattakaan.

Jamie Foxx tekee Tookien roolissa vain keskinkertaista työtä. Vaikka mies ollaan rastoineen saatu näyttämään pääpiirteiltään oikealta Williamsilta, jää surusilmäinen Foxx vain varjokuvaksi pelätyn katujengin perustajasta. Tookien elämästä kiinnostunutta toimittajaa, Barbara Becnelia, näyttelee niin ikään varsin kehnoa työtä tekevä Lynn Whitfield. Whitfield käy innolla läpi nuoren itsenäisen afroamerikkalaisen naisen stereotypiat, eikä Curtis-Hall saa missään vaiheessa näyttelijäohjaukseensa kunnon otetta. Muut pienemmät roolit juostaan lähinnä läpi, eikä valopilkkuja nouse missään vaiheessa esiin.

Elokuvan kuvaus ja tarinankuljetus on hyvin takkuilevaa, ja pitkiä ajanjaksoja ohittavat kohtaukset luovat häiritsevän pirstaleisen kokonaisuuden. Tookien entinen elämä käsitellään hyvin nopeasti ja vaivattomasti, unohtaen brutaalit verityöt verhoamalla ne katuviksi lausunnoiksi. Motiivit ja henkilöhahmojen sisäiset tavoitteet jäävät kiiltokuvamaisiksi, ja Redemption esittää Tookien hyvin yksiselitteisenä persoonana, eikä vuosia kestänyttä muutosta jakseta muutamaa kohtausta enempää pohjustaa. Heikko tarina onkin kehnon kuvauksen ohella elokuvan epäonnistuneimpia lenkkejä.

Curtis-Hall väläyttelee Gridlock'din aikaista visuaalisuuttaan ainoastaan 70-luvulle sijoittuvissa kohtauksissa, jotka onnistuvat luomaan nostalgisen katsauksen aikaan, jolloin naapuruston hallitsemiseen riittivät pelkät nyrkit, ja häviäjäkin pystyi näkemään seuraavan taiston. Nopea leikkaus vankilaselliin ja ohjaaja on jälleen hukassa. Vaihtelevat kuvanmuokkaukset repivät visuaalisesti harhailevaa kuvausta yhä enemmän hakoteille, eikä ohjaaja onnistu rakentamaan edes likimain eheää kokonaisuutta.

Pahasti epäonnistuneen alun jälkeen elokuva pystyy kuitenkin loppua kohden nostamaan tasoaan, kiitos paljolti Jamie Foxxin, joka parantaa suoritustaan aivan kuin kyseessä olisi pitkäaikainen TV-sarja. Vaan kun ei ole. Puolitoistatuntinen, hätäillen koottu elokuvantapainen teos ei tee miltään osin kunniaa sinänsä mielenkiintoiselle ja tärkeälle aiheelle, vaan tyytyy esittelemään pahimmat stereotypiat ja nousee lopulta toteutukseltaan itse aihetta vastaan. Niinkin onnettomilla tehokeinoilla kuin teloituksesta ilmoittavalla punaisella valolla kikkaileva elokuva on jälleen ala-arvoinen suoritus Curtis-Hallilta. Tuottajien olisi pitänyt ottaa käsikirjoituksesta vaarin ja näyttää koko kyseenalaiselle projektille sen suosimaa punaista valoa.

Kuva:

Elokuvan kuva (anamorfinen 1.78:1) jää myös keskinkertaisen tasolle. Se on kauttaaltaan hieman suttuinen ja erityisesti häiritsevän rakeinen. Mielivaltaiset kuvanmuokkaukset peittävät paikoitellen virheitä, mutta puhtaammasta kuvasta rakeisuus ja kuvan eläminen paistavat pahasti läpi. Kokonaisuudessaan kuva on kuitenkin aivan siedettävää tasoa, mutta silmälle miellyttäväksi sitä ei voi sanoa.

Ääni:

Dolby Digital 2.0 - ja 5.1 -ääniraitojen lisäksi DVD:lle on tallennettu myös näön vuoksi DTS-raita, mutta kovin kaksista äänielämystä ei elokuva pysty tarjoamaan. Miksaus on paikoitellen hieman kehnoa ja tehokeinot pistävät ikävästi korviin. Kaikki tarpeellinen toistetaan kuitenkin moitteetta, eikä DVD:n äänestä ole periaatteessa juurikaan pahaa sanottavaa - se on vain toteutukseltaan tasapaksua aivan kuten itse elokuvakin.

Lisämateriaali:

Video Profiles (11:17) esittelee kolmen jengielämästä irti päässeen ihmisen tarinat pähkinänkuoressa, suurempia selittelemättä. Sinisilmäiset saarnat kuuluvat kuitenkin peruskoulun valistustunneille, eivätkä elokuvaharrastajan olohuoneeseen.

Lisäksi DVD:lle on läimäisty Redemptionin oman trailerin lisäksi seuraavat elokuvatrailerit:

• Sky Captain and the World of Tomorrow
  
• Wicker Park
  
• Bad Santa
  
• Open Water
  
• Maria Full of Grace
  
• Merchant of Venice
  
• Beyond the Sea
  
• We Don't Live Here Anymore

Yhteenveto:

Toimintapainotteiseksi jengielokuvaksi naamioitu Redemption paljastuu lopulta tylsähköksi ja heikkotasoiseksi death row -draamaksi. Elokuvan kaikki osa-alueet kokevat suuria notkahduksia, eikä ohjaaja Vondie Curtis-Hall saa missään vaiheessa tarinaan sen ansaitsemaa otetta, vaan tyytyy tarjoilemaan erinäisiä kohtauksia ilman eheää kokonaiskuvaa. Jamie Foxxin roolisuoritus on parhaimmillaankin vain melko hyvää tasoa, ja kun samana vuonna Foxxilta ilmestyi sellaisetkin herkut kuin Collateral ja Ray, voi Redemptionin surutta unohtaa.

DVD on laadultaan keskitasoa. Elokuvan kuvassa olisi ollut huomattavasti parantamisen varaa, mutta äänipuoli on sentään tasokkaamman työn tulosta. Varteenotettavaa lisämateriaalia ei DVD:llä ole nimeksikään.