Elokuva
Kauniina syyskuun iltana Learnerin perhe, isä Ethan (Joaquin Phoenix), äiti Grace (Jennifer Connelly) ja tytär Emma (Elle Fanning), ovat palaamassa kotiin illan tähden, selloa soittavan 10-vuotiaan poikansa Joshin (Sean Curley) kanssa tämän menestyksekkäästä ensikonsertista. Ilo on autossa ylimmillään, kun Learnerit päättävät poiketa Reservation Roadilla sijaitsevalla huoltoasemalla, päästämässä Joshin keräämät tulikärpäset takaisin vapauteen. Samaan aikaa asianajaja Dwight Arno (Mark Ruffalo) on kotimatkalla poikansa Lucasin (Eddie Alderson) kanssa molempien suosikin, Bostonin Red Soxien baseball-ottelusta. Kohtalon oikusta myös he päättävät koukata kotimatkalla Reservation Roadin kautta. Sekunnin murto-osan herpaantuminen ja Dwight on törmännyt autollaan johonkin. Järki käskee pysähtymään onnettomuuspaikalle, mutta paniikki pakottaa painamaan kaasua ja pakenemaan paikalta. Hetkeä myöhemmin kauhistunut Ethan löytää Joshin ruumiin tien penkasta. Kuluu aikaa ja Ethanin pohjaton suru kasvaa korventavaksi raivoksi, tämän tuskastuessa poliisin kyvyttömyyteen saada yliajaja kiinni. Toisaalla Dwight kituu omatunnontuskissaan ja suunnittelee itsensä ilmiantamista. Murhenäytelmä muuttuu molempien miesten osalta täydelliseksi painajaiseksi, kun Ethan hakee Dwightin lakifirmasta apua ja saa tämän henkilökohtaiseksi asianajajakseen.

Hienolla Hotelli Ruanda -elokuvallaan (Hotel Rwanda, 2004) mainetta hankkinut ohjaaja Terry George on oikea mies ohjaamaan Reservation Roadin kaltaista, tiukaksi pirunnyrkiksi kietoutuvaa näyttelijävetoista trilleriä.
George antaa runsaasti tilaa erinomaisille näyttelijöilleen ja pitää kameran lähietäisyydellä, tuoden tunnetilat, surun ja epätoivon, vihan ja raivon, elävästi esille. John Burnham Schwartzin menestysromaaniin perustuva Reservation Road on paikoin tukahduttavan surullinen ja painostava, toisaalla taas vapauttavan katharttinen kokemus, tyylikäs taidonnäyte, joka liikkuu herkin askelin niillä primitiivisimpien tunnetilojen taajuuksilla, missä mikä tahansa reaktio voi olla mahdollinen. Mark Ishamin rauhallinen konescore luo tunnelmia tehokkaasti ja maalaa onnistuneesti kahden päähenkilön tuskaisia sielunmaisemia. Musiikkiraidan ehdottomiksi kohokohdiksi nousevat hauraan herkkä tuutulaulu Goodnight Emma ja sen syvimmän olemuksen tavoittava, koskettava How Do You Forgive.

Vanhemmiten aina vain maanisempiin roolisuorituksiin intoutuva Joaquin Phoenix (Hinnalla millä hyvänsä (To Die For, 1995), Gladiaattori (2000), Buffalo Soldiers, (2001), Walk The Line (2005)) ei säästele itseään isä-Ethanina, joka joutuu pahimpaan mahdolliseen paikkaan, mitä lapsen vanhemmalle voi tapahtua. Hiljaisella liekillä ja pienin elein Phoenix hallitsee fokusta, vieden roolihahmonsa mielipuolisuuden rajoille pelottavan todentuntuisin elkein.
Phoenixin tavoin monissa kuvissa (Paholaisen satulassa (Ride with the Devil, 1999), Viimeinen linnoitus (The Last Castle, 2001), In The Cut (2003), Zodiac (2007)) vakuuttavia näyttöjä antanut Mark Ruffalo terävöittää ilmaisuaan ja rakentaa lakipykälien taakse piiloutuvasta Dwightistaan samaan aikaan vihattavan, mutta myös äärimmäisen säälittävän hahmon. Jennifer Connellyn ja Mira Sorvinon äitihahmot jäävät väkisinkin kahden vahvan ja kaiken hapen vaativan miesroolin varjoon, vaikka ei kummastakaan mitään negatiivista sanottavaa löydykään.
10-vuotias Elle Fanning on vielä jäänyt hiukan isosiskonsa Dakotan varjoon, mutta vähintään yhtä terävää tulkintaa nuorelta neidolta löytyy jo nyt kuin muutamassakin megamenestyksessä (tv-sarja Taken (2002), Man on Fire (2004), Maailmojen sota (War of the Worlds, 2005)) seikkailleelta siskoltaan.

Yhteeveto
Reservation Road on erinomaisten näyttelijöiden tulisesti tulkitsema elokuva murhenäytelmästä, surusta, vihasta ja kostosta.