Elokuva
New Yorkissa sijaitsevan Roosevelt hotellin 21. kerroksen ulkopuolella seisoo Nick Cassidy (Sam Worthington), entinen poliisi ja nykyinen vankikarkuri, joka on katkerana ja täynnä vihaa paennut vasta kuolleen isänsä hautajaisista. Itsemurhakandidaattia auttamaan kadunkulkijat soittavat virkavallan ja ja paikalle lähetetään poliisin neuvottelija Jack Dougherty (Edward Burns). Nick vaatii kuitenkin paikalle Lydia Mercerin (Elisabeth Banks), Doughertyn kovasti kolhitun kollegan, joka ei ole asiasta ollenkaan innoissaan.

Samaan aikaa hotellia vastapäätä sijatsevassa rakennuksessa diilejään hieroo multimijonääri ja erittäin ikävä ihminen David Englander (Ed Harris), jonka kieroin keinoin hankitun omaisuuden moni haluaisi jakaa, esimerkiksi sellaiset vääryyttä kärsineet ihmiset kuin Joey (Jamie Bell) ja Angie (Genesis Rodriquez), joilla on varsin erikoinen suunnitelma hyödyntää Nickin epätoivoinen tapa sovittaa rikoksensa. Tulenaran tilanteen pitää omalta osaltaan framilla myös periksi antamaton uutishaukka Suzie Morales (Kyra Sedgwick), joka raportoi suorana jokaisen käänteen suurelle yleisölle, jotka odottavat jalkakäytällä kännykät tanassa hyppyä kuolemaan täyttääkseen YouTuben tapaiset mediat graafisilla yksityiskohdilla.

Dokumenttien parista fiktioon Reunalla -elokuvan myötä siirtynyt tanskansiirtolainen ohjaaja Asger Leth tekee pätevää työtä monin paikoin aikaisempia työkokemuksiaan selvästi hyödyntäen. Reunalla toimii monella tasolla ihan kirjaimellisestikin Lethin siirtyillessä vaivatta dramaattiselta ikkunalaudalta tiukasti vartioituun turvasäilöön ja katutasolle, missä katsojat odottavat verta asfaltille. Tv:lle parisenkymmentä vuotta jännäreitä rustailleen Pablo F. Fenvjesin kirjoittama tarina on selvästi mietitty ja moneen kertaan käänteiltään hiottu, samalla mukaan on lisäilty myös turhia koukkuja, kommervenkkejä ja sattuman muka sanelemia käänteitä siihen malliin, että purematta nieleminen on koetuksella. Vaan kuin ihmeen kaupalla sen loppuaan kohden aina vain enemmän logiikalta karkaavat käänteet kestävät katselun. Henkilökohtaisen tragedian ja koston, monimutkaisen ryöstön ja samalla bisnesmaailmaa pyörittävän korruption kuvauksena Reunalla meinaa monin kohdin karata käsistä, mutta hyvät ja rooliensa tasalla toimivat näyttelijät pitävät kuristeen hanskassa.

Jerry Bruckheimerin tallissa (Puhallettu 60 sekunnissa (2001) ja Salasana: Swordfish (2001)) aloittanut, ja Tony Scottin ultratyylikään bemarimainoksen Beat the Devil (2002) myötä tämän luottokuvaajaksi (Koston liekki (2004) ja Déjà Vu (2006)) päätyneen Paul Cameronin kameratyöskentely on yksi Reunalla -leffan vahvimmista elementeistä, alituiseen aerofobian eturivissä pitävinen komppiksineen ja yläkulmia hyödyntävine ja painovoimaa uhmaavine liikkeineen. Cameronin harkitun ja hallitun kuvauksen asettelee alati tiukkenevaan järjestykseen niin ikään ansioitunut leikkaaja Kevin Stitt (Tappava ase 4 (1998), X-Men (2000), Viimeinen linnoitus (2001), The Kingdom (2007), This Is It (2009). Henry Jackmanin pulputtavat score tiputtelee tilanteisiin sykettä ja ulvoo kuin tuuli korkeilla paikoilla.

Ilman supersankarin viittaa ja megabudjetin paineita Sam Worthington (Terminator: Pelastus, Avatar (molemmat 2009) ja Titaanien taistelu (2010)) tekee kelpo roolin oikeutta omin keinoin hakevana Nickina, jonka hahmossa on samankaltaista realismia kuin aiemmassa roolityössä tiukassa ja hikisessä murhamysteerissä Texas Killing Fields (2011). Jamie Bell tekee hallitusti matalan profiilin roolityön toiminnan konkreettisesti kokevana velipoika, veteraani Ed Harrisin maalatessa hallitusti kuvan ahneudesta, joka ei tunne rajoja. Elisabeth Banks tuo toimintaan toisenkin tason, muodokas Genesis Rodriquezin elastista elävyyttä ja tv:n Ratkaisija -sarjassa loistava Kyra Sedgwick nykypäivän realismia uutisestaan ihmisiä enemmän välittävänä reportterina. Titus Welliver on tulenarkaa tilannetta komentava tinanappi Dante Marcus ja Anthony Mackie Nickin entinen kollega, etsivä Mike Ackerman.

Yhteenveto

Katsojan vaivatta penkkiin painava jännäri ei tule olemaan genrensä uusi klassikko, mutta viileänä trilleriviihteenä se täyttää paikkansa passelisti.