Elokuva
Mark O`Brien (John Hawkes), lapsuudessaan polion sairastanut kaunosielu, on kaulasta alaspäin halvantuneena mekaanisen rautakeuhkon vanki, mutta se ei ole estänyt häntä tekemästä arvostettua uraa runoilijana ja journalistina. 38-vuotiaana, tuntiessaan ajan alkavan loppu, hän haluaa kuitenkin kokea vielä yhden asian, joka normaaleille ihmisille on silkkaa arkea: Mark haluaa päästä eroon neitsyydestään. Konsultoituaan avomielisen pappinsa, isä Brendanin (William H. Macy), ja terapistinsa Lauran (Blake Lindsley) kanssa, Mark ottaa yhteyttä seksiterapeutti Cheryl Cohen-Greeneen (Helen Hunt), jonka avulla hän saa vihdoin mahdollisuuden tuntea itsensä ihka oikeaksi mieheksi.

Pitkän linjan tv-ammattilaisen, itsekin lapsena polion sairastaneen Ben Lewinin The Sessions perustuu tositapahtumiin ja vuonna 1999 kuolleen Mark O`Brienin muistelmiin. Vaikka aihe onkin arka ja äärimmäisen henkilökohtainen, Lewin käsittelee sitä rohkeasti puhuen asioista niiden oikeilla nimillä, heittäytymättä silti vulgääriksi. Kyse ei suinkaan ole prostituutiosta, vaan fyysisestä terapiasta ja avusta, aiheesta, joka on aina herättänyt, ja tulee myös herättämään keskustelua.

Markin tarina on kerrottu avoimen rehellisesti ja hienointa on sen armottoman avoin suhtautuminen esittämiinsä ihmisiin ja tapahtumiin ilman sääliä tai päälleliimattua sympatisointia. Kokonaisuutta kehystää hauras melankolia ja hienovireinen huumori saumattomassa symbioosissa. Taitava ohjaaja/käsikirjoittaja Lewin voi olla ylpeä myös näyttelijöistään, joista varsinkin pääkolmikko yltää äärimmäisen aitoihin roolisuorituksiin.

Monien vahvojen sivuroolien (mm. Winter`s Bone (2010), Martha Marcy Mae Marlene (2011)) jälkeen taitava John Hawkes saa tilaisuuden pääosaan ja mies kuittaakin vastuun täysin pistein. Hawkesin Mark on älykäs, charmantti ja äärimmäisen sympaattinen hahmo, johon ihastuu ensi näkemältä. Oscar -ehdokkuudenkin roolistaan ansainnut Helen Hunt tekee roolinsa häikäisevällä varmuudella, läsnäolo on luonnollista ja aitoa, eikä pahaa sanaa voi sanoa William H. Macyn hippimäisestä isä Brendanistakaan. Myös sivurooleista löytyy talenttia: Moon Bloodgood on Markin hoitaja Vera, Annika Marks ja Robin Weigert Markin mielitietyt Amanda ja Susan sekä erinomainen Adam Arkin Cherylin aviomies Josh.

Yhteenveto
Hieno ja hallitusti kerrottu tarina kaipuusta tuntea itsensä kokonaiseksi on kontroversiaalista aiheestaan huolimatta kaunis ja herkän tunteellinen, yhtä täynnä ristiriitaisia lainalaisuuksia kuin elämä itse.