Kun FBI:n kidnappausyksikön agentti Kate Macer (Emily Blunt) iskee Arizonassa ryhmineen merkittyyn taloon, panttivankien sijaan rakennuksesta löytyy jotain todella hirvittävää, joka nopeasti yhdistetään raaoista otteistaan tunnettuun meksikolaiseen Sonora-kartelliin. Tieto tuo paikalle myös korkealla lainvalvonnan hierarkiassa toimivan Mattin (Josh Brolin), joka värvää Katen salaisen iskuryhmän huumesotaan, jota käydään Yhdysvaltain ja Meksikon rajalla. Katen oikeudentaju joutuu omavaltaisesti toimivan ryhmän, ja varsinkin sen ykkösnyrkin, Alejandron (Benicio Del Toro), keskellä koetukselle, mutta naiselle valkenee myös nopeasti se, ettei sotaa huumeita taistella enää normaalein keinoin, vaan tuleen on vastattava tulella ja veri maksettava verellä.

Kovaa vauhtia kansainväliselle huipulle kiitävän kanadalaisohjaaja Denis Villeneuven (Incendies (2010), Vangitut (2013), Enemy (2013)) Sicario on vuoden tylyin, armottomin ja jäätävin trilleri, elokuvallinen potku suoraan jalkoväliin, jonka brutaali maailmankuva ja lohduton madonluku huumesodan pelisäännöistä jää kummittelemaan mieleen pitkäksi aikaa. Villeneuven lakoonisen toteava ohjaus esittelee huumeiden vastaisen sodan proseduurit välttämättöminä, ainoina mahdollisina keinoina, kun eletään jo tilanteessa, jossa voitosta on enää turha haaveilla, vaan ainoa ajatus on kyetä edes kontrolloimaan. Toimintaa elokuvassa toki piisaa, mutta sen esitystapa on äärimmäisen kaukana amerikkalaisille actioneille tyypillisestä räiskinnästä, Villeneuven näyttäessä väkivallan pelkistetyimmillään ilman filttereitä tai estetisoivia hidastuksia. Myös henkilötasolla ohjaaja tekee yhtä tarkkaa ja realistista työtä, hahmojen kehitys keskellä julmia käänteitä on uskottavaa ja luonnollista, jossa suurin apu on hyvät näyttelijät.

Suoria verrokkeja ei Villeneuven raadolliselle jännärille löydy, mutta kerronnan perusteellisessa realistisuudessa on kaikuja niin Steven Soderberghin Oscar-palkitusta kokaiinikronikasta Traffic (2000) kuin myös Ridley Scottin hyytävästä The Counselorista (2014), joka niin ikään esitteli meksikolaisten huumekartellien brutaaleja toimintatapoja. Sons of Anarchy -sarjassa näytelleen Taylor Sheridanin kirjoittaman hyydykkeen nimi Sicario ei suinkaan tarkoita kuubalaisia käsin tehtyjä arvoröökejä, vaan ammattitappajaa, henkilöä, joka murhaa työkseen välittämättä siitä, ketä allekirjoittaa palkkashekin. Helkamakylmän kokonaisuuden kruunaa jo Villeneuven Vangituissa loistavaa työtä tehnyt säveltäjä Jóhann Jóhannsson, jonka matalilla taajuuksilla muriseva score kiihdyttää myös katsojan pulssin pelottavan korkealle.

Emily Blunt tekee vallan erinomaisen ja kokonaisvaltaisen roolityön Kate Macerina, lakiin uskovana oikeudenpuolustajana, joka saa jääkylmän herätyksen todellisuuteen. Erinomaista uraa Coenin veljesten loistavasta Menetetty maa -elokuvasta (2007) asti rakentanut Josh Brolin maalaa uskottavan kuvan korkeimmalla mandaatilla toimivana operaattorina ja trion täydentää Soderbergin Trafficista Oscarin napannut Benicio Del Toro omin syin ja metodein sotaa käyvänä Alejandrona. Sivurooleissa kuluvan leffakauden kylmimmän parituntisen täydentävät Victor Garber Katen pomona ja Daniel Kaluuya kollega Reggienä. Maximiliano Hernández on pahaan väliin joutuva meksikolainen poliisi Silvio, Jon Bernthal Mattin ryhmän erikoismies Ted, Bernardo P. Saracino kartellin linkkimies Diaz ja Julio Cedillo isoin kiho Fausto Alarcon.

Yhteenveto

Vuoden ravistelevin, realistisin ja armottomin jännäri.