Elokuva

Käsikirjoittaja-ohjaaja M. Night Shyamalan toi viitisen vuotta sitten itsensä maailman tietoisuuteen loistavalla kauhutrillerillään Sixth Senses. Tämän jälkeen Shyamalan on tehnyt pari samanlaisissa tunnelmissa liikuskelevaa elokuvaa, jotka ovat kaikki uponneet meikäläiseen paremmin kuin hyvin. Tällä kertaa Shyamalan on kuitenkin tehnyt pari muutosta aiempiin elokuviinsa nähden, joista toinen on pääosan paikan vaihtuminen Bruce Willisiltä Mel Gibsonille. Toinen muutos koskee tapahtumapaikkaa; tällä kertaa ei nimittäin pyöritä ohjaajan kotikaupungissa Philadelphiassa, vaan nyt on jopa uskallettu lähteä kaupungin rajojen laitamilla sijaitseville maissiviljelmille.

Maissinviljelijä Graham Hessin (Mel Gibson) maissipellolle on alkanut ilmestyä outoja kuvioita ja lähitienoon eläimet ovat alkaneet käyttäytyä hyvin oudosti. Pian selviää, etteivät ongelmat ole paikallisia, vaan samanlaisia peltokuvioita on alkanut ilmestyä parin päivän aikana ympäri maapallon. Taivaalla lentelee tunnistamattomia lentäviä esineitä ja jotkut ovat jopa nähneet vilauksia humanoideista. Invaasio on alkamassa.

Signsin lähtökohta tuntuu jo heti alkuunsa melko loppuunkulutetulta, Graham on entinen pappi, joka on menettänyt uskonsa Jumalaan vaimonsa kuoleman jälkeen. Hän on ryhtynyt viljelemään maissia ja asustelee nyt Philadelphian ulkopuolella maalaistalossa veljensä Merrilin (Joaquin Phoenix) ja lastensa Bon (Abigail Breslin) ja Morganin (Rory Culkin) kanssa. Tapahtumia seurataan pitkälti Grahamin jumalasuhteen kautta ja loppujen lopuksi ne todelliset kamppailut käydäänkin jotakin aivan muuta, kuin ulkoavaruuden öttimörriäisiä vastaan.

Ohjaaja Shyamalan todella osaa tunnelman asteittaisen nostatuksen kohti loppuhuipennusta. Elokuva etenee alun letkeistä tunnelmista pikkuhiljaa synkempään suuntaan ja tunnelma avaruusolioiden piirittämän umpeen naulatun talon sisällä tiivistyy aina klaustrofobisiin mittasuhteisiin. Shyamalanin tyylikkään yksinkertainen kameratyöskentely tukee hienosti tarinan kerrontaa.

Signsistä kuitenkin puuttuu se Shyamalanin aiemmista leffoista tuttu yllätyksellinen, täysin käänteentekevä loppuratkaisu, mikä niistä niin suosittuja on tehnytkin. Ohjaaja saa piidettyä langat hyvin käsissään lähes alusta loppuun saakkaa, kunes lopussa ote lipsuu ja narunippu pääsee pahemman kerran  karkaamaan Shyamalanin otteesta. Signsin loppuratkaisu on aivan liian heppoinen ja jättää katsojalle tyhjän fiiliksen - ettei vain olisi Shyamalanilta loppunut käsikirjoitusvaiheesssa mielikuvitus kesken.

Toinen asia, joka ei aivan yllä Shyamalanin edellisten elokuvien tasolle, on lapsinäyttelijöiden roolisuoritukset. Shyamalanhan sai Sixth Sensessä luotua Haley Joel Osmentista aivan uuden lapsinäyttelijätähden, eikä kyllä Spencer Treat Clarkinkaan roolisuorituksessa Unbreakablessa valittamista ole.
Signsissä taasen "pientä aikuista" esittävä Rory Culkin lausuu vuorosanansa lähes monotonisen tylsästi ilman ilmeen häivääkään. Sitä vastoin paljon Culkinia nuorempi Abigail Breslin tuntuu vetävän Bon roolinsa itkukohtauksineen paljon Culkinia vakuuttavammin.

Kuva

Kuvanlaatu on hyvää nykyistä keskitasoa. Anamorfinen 1,85:1-kuva toistaa elokuvan hieman tummansävyisen värimaailman 90-prosenttisen kiitettävästi, ainoastaan aivan syvin musta puuttuu, joten ainakin yökohtausten näkymät ovat lähemmäs tummanharmaata kuin mustaa. Tummilla alueilla kuva myös rakeutuu hieman. Yleisilmeeltään kuva ei ole mikään veitsen terävä, mutta ei kyllä pehmeäkään. Parhaiten kuvaava sana voisi olla "filmimäinen".

Ääni

Levyllä on sekä Dolby Digital 5.1- että DTS-ääniraita, joista DTS vie tälläkin kertaa selvän voiton. Raidat ovat perusdynaamisia eli mitään kummoisia bassojytinöitä on turha odottaa, DTS tosin liikuttelee subbarin elementtiä hieman enemmän. Ääni kiertää hyvin joka kanavassa koko elokuvan ajan ympäröiden katselijan yleisen tilaäänen lisäksi reilulla kädellä sirotelluilla pisteäänillä. Varsinkin avaruusolioiden yrittäessä päästä taloon sisään, nousevat raidat tunnelman luojana erittäin tärkeään asemaan hyvien surround-toistojensa ansiosta. Kopinaa ja rapinaa kuuluu joka nurkasta ja välillä saa katsojakin vilkaista taakseen, josko jostakin katonrajasta hyökkää niskaan inha alieni. Puhe toistuu molemmilla raidoilla selkeänä, mutta DTS:llä sekin kuulostaa "syvemmältä" ja luonnollisemmalta.

Scoren on elokuvaan säveltänyt Shyamalanin hovisäveltäjä James Newton Howard. Musiikki osallistuu elokuvan tunnelman luomiseen lähes esimerkillisellä tavalla ja sekä DD- että DTS-raita toistavat sen hyvin jokaista kanavaa hyödyntäen.

Levyllä on vielä Dolby Digital 5.1 -miksattu venäjänkielinen dubbaus, mutta sillä kukaan tuskin tekee mitään.

Lisämateriaali

Making Signs sisältää kuusi dokumenttipätkää elokuvan teosta. Pätkät voi myös katsoa putkeen, jolloin featuresta tulee ikään kuin yksi making of -dokumentti:

Looking for Signs Käsikirjoittaja/ohjaaja Shyamalan kertoo Signsistä yleisesti, miksi hän halusi tällaisen elokuvan tehdä ja mitä elokuvia on pitänyt Signsin esikuvina jne. Pätkä kestää kuusi minuuttia. 

Building Signs kertoo elokuvan lavastuksesta ja kuvauspaikkojen etsimisestä. Pätkän kesto on kahdeksan minuuttia.

Making Signs: A Commentary by M. Night Shyamalan Noin 23-minuuttinen pätkä, jossa Shyamalan selittää omat näkemyksensä elokuvan keskeisimmistä kohtauksista.

The Effects of Signs kertoo Signsin tehosteiden tekemisestä. Dokumentissa kerrotaan muun muassa, että Shyamalan ei pidä CGI:stä, vaan hän haluaa tehdä efektit mahdollisimman paljon "vanhanaikaisesti". Elokuvassa käytetäänkin yllättävän vähän CGI:tä.

Last Voices: The Music of Signs eli dokumentti Signsin musiikin säveltämisestä. Todellista herkkumateriaalia tällaiselle score-intoilijalle, kuten minä.

Full Circle on parin minuutin pätkä, jossa Shyamalan kertoo kuvausten jälkeisiä fiiliksiään ja hehkuttaa uuden elokuvansa rikkoneita ennätyksiä.

Deleted Scenes eli poistetut kohtaukset. Niitä on viisi kappaletta ja suurin osa niistä tuntuvat ihan järkeviltä leikkauksilta.

Storyboards: Multi-angle Features featuressa on mahdollisuus katsoa tai pikemminkin kuunnella kohtaus, jossa Graham kohtaa ensimmäisen kerran alienin. Kohtauksen voi kuunnella pelkällä musiikilla, pelkillä äänitehosteilla tai lopullisena miksuksena. Äänet ovat 5.1:nä ja kohtaus kuvakäsikirjoituksena.

Night´s First Alien Movie on parin minuutin pätkä Shyamalanin nuoruusvuosien elokuvasta Pictures. Elokuva on tavallinen videokameralla kuvattu kotielokuva ja ilmeisesti sillä on Shyamalanille suurtakin tunnearvoa, sillä hän selittää siitä lyhyessä introssa tohkeissaan, mutta lopputulos ei ole millään tavalla hauska, mielenkiintoinen saatikka sitten jännittävä.

Kaikissa lisämateriaaleissa on suomenkieliset tekstitykset.

Yhteenveto

Signs on todella taidokasta jännityselokuvaa alusta loppuun saakka. Elokuvan tunnelma tiivistyy loppua kohden eksponentiaalisella arvolla, mutta loppuu lässähtäen kuin pannukakku. Ihan hyvä elokuva silti, suosittelen kaikille jännityksen ystäville. Vinkkinä vielä, että katsokaa mielellään yksin kotona keskellä yötä.
Nyt ei muuta kuin odottelemaan Shyamalanin seuraavaa elokuvaa Villagea.

Levy on THX-sertifioitu, mutta eipä se taaskaan mitään teknistä huippulaatua takaa. Elokuvan alussa on perus-THX-traileri.