Elokuva
The Spirit (Gabriel Macht), joka entisessä elämässään harjoitti poliisin ammattia ja totteli nimeä Denny Colt, onnistuu näyttämään itse Kuolemalle keskisormea ja palaa haudan takaa jahtaamaan rakastamansa Central Cityn roistoja. Hänen arkkivihollisensa on pahamaineinen The Octopus (Samuel L. Jackson), hullu tiedemies, joka hemaisevan sidekickinsä Silken Flossin (Scarlett Johansson) kanssa tavoittelee kuolemattomuutta ja yrittää siinä sivussa juonia The Spiritin takaisin rajan tuolle puolen. The Octopusin ohella kapuloita rattaisiin heittelee ylellisestä elämäntyylistään tunnettu jalokivivaras Sand Saref (Eva Mendes), jolla on sankarimme kanssa yllättävän paljon yhteistä.

Sarjakuvataiteen uudistaja ja sarjakuvaromaanin isä Will Eisner (1917–2005) piirsi The Spirit -sankaritarinaa vuodesta 1940 1950-luvun alkuun. Suomessa kohtuullisen huonosti tunnetulla sarjakuvalla on maailmanlaajuisesti sen verran runsaasti ystäviä, että aiheen filmatisointi oli vain ajan kysymys. Projektin puikkoihin saatiin suostuteltua toinen sarjakuvan suurmies ja Eisnerin pitkäaikainen ystävä Frank Miller, jonka oma ohjaajakokemus tosin rajoittui Robert Rodriguezin kanssa ohjattuun Sin Cityyn. Miller ei kuitenkaan halunnut nähdä kenenkään muun sorkkivan The Spiritiä - sen sijaan hän meni ja pilasi sen itse.

Kunnianosoitukseksi Eisnerille suunniteltu The Spirit on hengetön ja sekava kokoelma visuaalisesti näyttäviä kuvia, joiden luomisen Miller kyllä osaa. Ulkoasu on silkkaa Sin Cityä: voimakkaita kontrasteja, mustaa ja valkoista, tehostevärinä punaista siellä täällä. Kuva näyttää Milleriltä, hyvässä ja pahassa, mutta ei tippaakaan Eisnerilta. Vaikka kompositiot ovat kohdallaan, ei alkuperäisen The Spiritin hengestä ole jäljellä pihaustakaan. Sarjispuristeille riittää herneitä nenään vedettäväksi, sillä Miller on ottanut huomattavia taiteellisia vapauksia niin elokuvan graafisessa asussa kuin henkilöhahmojen ominaispiirteissäkin. Eisnerin sarjakuvassa The Spirit oli kuolemaa huijannut ex-poliisi, lainsuojaton sankari, joka oli kyllä pirun kova jätkä, muttei missään tapauksessa superolento. Miller liittää hänet selvemmin supersankareiden jatkumoon: nyrkiniskujen lisäksi The Spirit kykenee mm. ottamaan vastaan lähes rajattoman määrän luoteja.

Elokuvana The Spiritissä ei toimi mikään osa-alue. Tarinaa on turha etsiä, koska tekijöillekin on ollut ilmeisen yhdentekevää se, mitä tapahtuu tai miksi. Hajanaisia kohtauksia sotkuiseen sumppuun sitova Miller ei hallitse elokuvan rytmiä eikä ole ilmeisesti koskaan kuullutkaan henkilöohjauksesta. Green screenin edessä telmivät tähdet ovat omillaan. Samuel L. Jackson toistaa kammottavasti ylinäytellen jälleen yhden pahisroolin, eikä femme fatale -kolmikko Eva Mendes–Scarlett Johansson–Paz Vegalla ole muuta tekemistä kuin esitellä itseään. Naisvartaloilla hekumoinnin ohella The Spirit yrittää viljellä yliampuvaa huumoria ja olla herkullisen absurdi, mutta tuloksena on vain kömpelösti omaa nokkeluuttaan alleviivaavia one-linereita ja tahatonta komiikkaa. Kun The Spirit ei letkeäksi camp-ilotteluksikaan taivu, ei katsojalle jää muuta vaihtoehtoa kuin heittää hanskat tiskiin.

Yhteenveto
Tyylikäs ulkoasu ei riitä pelastamaan Frank Millerin kaoottisen kehnoa elokuvaversiointia Will Eisnerin klassikkosarjakuvasta.