Elokuva
Raimo O. Niemen ohjaama Poika ja ilves (1998) kertoi koskettavan ja maailmallakin kiinnostusta herättäneen tarinan ihmisen ja villieläimen ystävyydestä. Katsoessaan Niemen uusinta ohjaustyötä, Suden arvoitusta, huomaa nopeasti näiden kahden elokuvan samankaltaisuuden. Kriittinen katsoja saattaa pitää uutukaista menestyselokuvan hiilikopiona, mutta ennakkoasenteet on syytä unohtaa ja antaa elokuvalle mahdollisuus. Elokuvasta nimittäin kuoriutuu yksi 2000-luvun onnistuneimmista kotimaisista koko perheen elokuvista.

Tarinan keskiössä on pikkuvanhan oloinen 12-vuotias Salla (Tiia Talvisara), jolla on läheinen suhde luontoon. Eräänä päivänä hän näkee lumipeitteisen tunturin laella kaksi sutta, tuntien heti outoa yhteyttä niiden kanssa. Tieto susien läsnäolosta kauhistuttaa paikallisia poromiehiä. Häikäilemätön salametsästäjä Venesmaa (Peter Franzen) kavereineen (Juha Kukkonen ja Eero Milonoff) alkaa kuitenkin jahdata hukkia, ja mikä ikävintä, myös niiden vastasyntyneitä pentuja. Salla vaikuttaa hieman ihastuneelta samanikäiseen Matiakseen (Janne Saksela), jonka apuun hän turvautuu pyrkiessään pelastamaan viattomat luontokappaleet häiriintyneen Venesmaan kynsistä. Lisäjännitettä syntyy siitä, että Sallan kauan poissa ollut biologinen äiti (Vuokko Hovatta) hakeutuu tyttärensä lähelle ottovanhempien (Miia Nuutila ja Kari-Pekka Toivonen) vastalauseista huolimatta.

Suden arvoitus on mitä oivallisin elokuva nimenomaan koko perheen katsottavaksi. Siinä missä perheen pienimmät voivat ihastella hellyttäviä sudenpentuja, on vähän varttuneemmille nuorille tarjolla orastavan ihastumisen kuvausta ja paikoin melko jännittävääkin seikkailua jylhissä tunturimaisemissa. Vaikka elokuva on selkeästi suunnattu lapsille ja nuorille, sillä on toki annettavaa myös aikuisille. Mikäli Sallan perhesuhteiden problematiikkaan liittyvät kysymykset eivät jaksa kiinnostaa, katsoja voi uppoutua seuraamaan mestarikuvaaja Kari Sohlbergin upeasti taltioimia näytteitä Suomen luonnon ainutkertaisuudesta. Myös musiikki on elimellinen osa kerrontaa.

Tarina on varsin yksinkertainen, draaman kaaren ollessa selväpiirteinen ja genrelleen leimallinen. Disneymäistä ylitsevuotavaa ja laskelmoitua siirappisuutta ei ole kuitenkaan havaittavissa, vaikka läheltä liipataankin muutamassa kohtauksessa. Kun varsinaisena kohdeyleisönä ovat lapset ja nuoret, kannattaakin pitäytyä perusasioissa. Päärooleissa nähtäville Talvisaralle ja Sakselalle Suden arvoitus on ensimmäinen kokopitkä elokuva. Ilmeikäs Talvisara suoriutuu roolistaan mainiosti, eikä sorru amatöörinäyttelijöille luonteenomaiseen ylinäyttelyyn. Saksela on pykälää vaisumpi ja ehkä hivenen teennäinen, mutta vetää ujon pojan roolinsa kokolailla kunnialla. Lapsinäyttelijöiden kohdalla on oleellisen tärkeää, että näyttelijöiden ja ohjaajan välinen kommunikaatio toimii, ja tässäkin suhteessa Niemi näyttää onnistuneen tehtävässään. Franzenin sallitaan revitellä oikein kunnolla vastenmielisenä Venesmaana. Myös Hovatta on elementissään traagisesti miehensä menettäneenä ja tyttärestään luopumaan joutuneena naisena.

Yhteenveto

Suden arvoitus jatkaa Poika ja ilves -elokuvan jalanjäljillä ja löytää tiensä kaikenikäisten katsojien sydämiin.