Elokuva
Vuonna 1912 Englannissa, kun feministinen liike on vasta nostamssa päätään, naisten asema yhteiskunnassa ei ole vahva, vaikka maltilliset tahot ovatkin jo vuosia vaatineet heille äänioikeutta. Nuori äiti Maud Watts (Carey Mulligan) työskentelee pesulassa, jossa riisto ja epäoikeudenmukaisuus työtä tekeviä naisia kohtaan miesvaltaisen johdon puolelta on jokapäiväistä, eikä epäoikeudenmukaisuus rajoitu ainoastaan työpaikoille, vaan kaikkialle arjessa. Kun Maud osuu työmatkallaan keskelle naisten äänioikeutta ajavan ääriliikkeen mielenosoitukseen, hän tulee vedetyksi mukaan taisteluun, jossa vahvalla vastapuolella on tukenaan laki ja virkavalta. Koska rauhanomaiset vaatimukset parlamentille eivät tuota tulosta, on selvää, että muutos vaatii kovempia otteita, mutta hinta, jonka naiset joutuvat vaatimuksistaan maksamaan, on hirvittävä. Maud tulee tulee vedetyksi Edith Ellynin (Helena Bonham-Carter) suffrageteiksi kutsuttuun maanalaiseen liikkeeseen. Taistelu kulminoituu lopulta Epsom Derbyn traagisiin tapahtumiin 4. keskuuta 1913, jonka jälkeen kuningas Yrjö V:kään ei voinut enää ylenkatsoa naisasialiikkeen vaatimuksia.
Sarah Gavronin ohjaama Suffragette pohjaa todellisiin tapahtumiin, jotka muuttivat sata vuotta sitten brittiläistä yhteiskuntaan kohti tasa-arvoisempaa maailmaa. Vaikka osa henkilöistä ovatkin fiktiivisiä luomuksia, taustalla on myös oikeiden henkilöiden traagiset tarinat. Vahvasti näytelty ja vakuuttavasti esitetty elokuva kysyy, kuinka pitkälle yksi ihminen on valmis menemään saadakseen aikaan muutoksen, ja kuinka paljon hän on valmis sen hintana menettämään. Ajankuva on aitoa ja epookki eletyn oloista. Edu Graun kamera tulee lähelle kohteitaan ja tavoittaa sen tuskan ja ahdistuksen, jota jatkuva kiviseinää päin juokseminen synnyttää. Abi Morganin (Rautarouva, 2011) käsikirjoitus on sekoitus suuria tunteita ja mielenkiintoista historiantuntia, jonka todellinen vaikutus paljastuu maailmaan paljastuu lopputekstien yhteydessä.
Carey Mulligan (Drive (2011), Inside Llewyn Davis (2013), Kaukana maailman menosta (2015)) tekee vahvaa työtä pääroolin kammottavaan kurimukseen joutuvana Maudina. Vahvoja roolitöitä esittävät myös Anne-Marie Duff Maudin työkaveri Violetina ja Helena Bonham-Carter suffragettien yhtenä johtohahmona Edith Ellyninä. Natalie Press on liikkeen militanttisinta siipeä edustava Emily Davison ja Romola Garai pääministerin vaimo Alice Haughton.
Vaikka elokuvan promoamisessa onkin vahvasti esillä Meryl Streepin esittämä, suffragetti-liikkeen todellinen johtohahmo Emmeline Pankhurst, loistava näyttelijätär ei saa tilaa kuin yhden tulenpalavan puheen verran. Miesroolit ovat sivuosassa, mutta niitä on saatu esittämään vahvoja näyttelijöitä kuten Brendan Gleeson, jonka tarkastaja Steediin kiteytyy hallituksen raakalaismaiset otteet muutosta vaativia ihmisiä kohtaan, sekä Ben Whishaw, joka tekee hyvää työtä Maudin julmana aviomiehenä Sonnyna. Adam Michael Dodd on Wattsien poika Georgie, joka tahtomattaan joutuu pelinappulaksi.
Yhteenveto
Vahvasti näytelty ja kaikin puolin asiallinen kuvaus tapahtumista, jotka muuttivat maailmaa.
- Kirjaudu sisään lähettääksesi kommentteja