Elokuva:

Masahisa Sadanagan ohjaama Sure Death perustuu 1970-luvulla suosittuun japanilaiseen televisiosarjaan Hissatsu Shikake-Ni. Elokuva pyrkii tarjoamaan alkuperäisen sarjan ystäville tuttua ja turvallista materiaalia, ja siksi tarina saattaa jäädä osittain hämäräksi niille, jotka eivät ole tutustuneet televisiosarjaan. Tuntematta alkuperäistä sarjaa, on mahdotonta arvioida, kuinka paljon tarinaa ja henkilöhahmoja on muokattu teatterielokuvan rakenteeseen sovittamiseksi. Sarjaan perustuvia elokuvia tehtiin kaiken kaikkiaan viisi, joten ilmeisesti nekin saavuttivat aikanaan kohtuullista suosiota kotimaassaan. Viimeiseksi jäänyt neljäs elokuva Sure Death Revenge (1987) on näistä kaikkein tunnetuin lähinnä sen Battle Royalesta (2000) länsimäissä tunnetuksi tulleen ohjaaja Kinji Fukasakun johdosta.

Sure Death kertoo salassa toimivasta ammattitappajien ryhmästä 1800-luvun alkupuolella. Ryhmän jäsenet toimivat päiväsaikaan kunniallisissa ammateissa. Yön koittaessa he lähtevät tappajan roolissa ulos, hyödyntäen normaalissa ammatissaan oppimiaan taitoja surmantöissään. Elokuvan varsinainen tarina keskittyy salaperäisen, Edon seutukunnan kansaa vavisuttavan sarjamurhaajan toiminnan ympärille. Äärimmäisen raaka murhasarja on jatkunut jo pidempään. Salaperäinen murhaaja jättää allekirjoituksenaan uhriensa suuhun kuparikolikon. Uhreja löytyy jatkuvasti joka puolelta kaupunkia, eikä kukaan tunne enää olevansa turvassa. Vähemmän tiedossa tuntuu olevan uhreja yhdistävät tekijät. Kaikki uhrit ovat ammattitappajia. Salaperäinen murhamies on ilmeisesti päättänyt päästää päiviltä kaikki Edon seudun kollegat, jotta hän jäisi alueen ainoaksi tappajaksi.

Kyseinen murharyhmä koostuu joukosta täysin erilaisia ihmisiä, jotka ulospäin näyttävät olevan kaikkea muuta kuin kylmäverisiä tappajia. Eivätkä he todellisuudessa olekaan erityisen kylmäverisiä, vaan pikemminkin he käyttävät kykyjään oikeudenmukaisuuden ylläpitämiseen, toimien oman aikansa likaisen Harryn (Dirty Harry 1971) vastineina. Antisankarilliset kostajat käyttävät surmatöissään siviiliammattinsa taitoja. Esimerkiksi katontekijä Masa (Gannosuke Ashiya) käyttää aseinaan teroitettuja kattotiiliä, joita hän heittelee tappavan tarkasti. Yuugi (Kiyoshi Nakajyoo) ja Oriku (Isuzu Yamada) muistuttavat lukuisista elokuvista tuttua pianonkielimurhaajaa, vaikka heidän instrumenttinsa onkin japanilainen banjoa muistuttava shamisen. Tarinan päähenkilö lienee kuitenkin poliisityöhönsä turhautunut  Mondo Nakamura (Makoto Fujita), joka uskoo pystyvänsä ehkäisemään rikollisuutta toimimalla kostavana ammattitappajana.

Elokuva on tyylitelty yhdistelmä rikostrilleriä, draamaa ja toimintakomediaa. Mukana on ripaus varsinkin 1970-luvulla niin suosittua chambara eli swordplay-elokuvaa, mutta enemmän elokuva on kuitenkin outojen, humorististen sattumusten ja henkilöhahmojen kavalkadia. Mukana oleva komiikka ei kuitenkaan suurimmalta osin avaudu länsimaiselle katsojalle, jonka pääasialliseksi viihdykkeeksi jää erilaiset surmatyöt. Muutoin tarina vaikuttaa varsin sekavalta ja vaikeasti seurattavalta. Osittain se voi johtua heikkotasoisesta käännöksestä, mutta myös alkuperäisen televisiosarjan tunteminen saattaisi auttaa tarinan ja henkilöhahmojen toimien motiivien ymmärtämisessä. Katsoja ei oikein saa tarinasta otetta kokonaisuutena, vaan se jää kokoelmaksi irrallisia kohtauksia. Lukuisia henkilöhahmoja ei juurikaan esitellä, aivan kuin oletettaisiin heidän olevan katsojille jo ennalta tuttuja.

Kuvauksesta vastannut Koo Ishihara on tehnyt hyvää työtä. Kohtaukset on usein hyvin taidokkaasti sommiteltuja, ja värejä käytetään mainiosti hyväksi ilmentämään elokuvan tunnelmia. Musiikkivalinnat ovat vähintäänkin yllättäviä tämän tyyppiseen historialliseen elokuvaan, jossa voisi odottaa kuulevansa muuta kuin spagetti-westernien tunnusmusiikin tyyppistä soitantaa ja 1970-luvun funkkia.

Sure Death on kevyt ja epätasainen samuraihenkinen murhatrilleri, jossa ei kuitenkaan miekkoja juurikaan nähdä, vaan aseina käytetään jokapäiväisiä työkaluja. Tyylillisesti se on yhdistelmä murhamysteeriä ja tilannekomiikkaa, joskin kulttuurien välisten eroavaisuuksien ja kielimuurin vuoksi komiikka jää suurelta osin japanilaisen yleisön yksinoikeudeksi. Tarina tuntuu paikoitellen polkevan paikallaan ja pieni tiivistäminen olisikin ollut paikallaan.

Kuva:

Kuvan laatu vaihtelee kohtauksittain jonkin verran. Paikoitellen se on varsin heikkoa ja parhaimmillaankaan se ei yllä lähellekään kiitettävää tasoa. Värit ovat vaisun oloisia, eikä aidosta mustasta voi kuin vain haaveilla. Kuva on yksityiskohdiltaan köyhä läpi koko elokuvan. Se on laadultaan juuri ja juuri hyväksyttävää tasoa, ottaen huomioon, ettei kyseistä elokuvaa saa paremmalla kuvalla mistään. Osittain syynä lienee kuvauksissa käytetty heikkolaatuinen filmimateriaali.

Ääni:

Valittavissa on kaksi alkuperäiskielistä ääniraitaa: Dolby Digital 5.1 ja 2.0. Näistä monikanavamiksaus ajaa asiansa, vaikka onkin hieman ponneton. Dialogi on enimmäkseen suhteellisen selkeää. Äänitehosteet ovat hieman puhdittomia ja suuntatehosteita käytetään säästeliäästi. Englanninkieliset tekstit ovat ymmärrettävät, vaikkei niitä voi täysin virheettomiksi sanoa.

Lisämateriaali:

Lisämateriaalia ei levyllä käytännnöllisesti katsoen ole, ainoastaan mainostrailerit Dream Maker, Shinjuku Boy Detectives ja Hit the Goal. 

Yhteenveto:

Sure Death on hidastempoinen ja hieman liiallisesti pitkitetty tarina tappajaryhmästä 1800-luvun Japanissa. Vaikka levyä myydään aluekoodattuna (R3), todellisuudessa se on koodivapaa ja katseltavissa kaikilla DVD-soittimilla. Englannissa julkaistu Sure Deathin anamorfinen DVD-versio lienee kuitenkin Hongkongilaista julkaisua kannattavampi hankinta.