Elokuva
Lähitulevaisuudessa robotiikka saavuttaa uuden lakipisteensä. Turvallisuuden ja yksityisyyden nimissä ihmiset ovat linnoittautuneet koteihinsa ja hoitavat kaikki arjen ja vapaa-ajan askareet sijaisrobottien kautta. Fyysisesti eheämmät, nuorekkaammat ja ohjaajiaan vetävämmän näköiset surrogaatit hoitavat niin työn kuin biletyksenkin tehokkaasti ja tosissaan antaen tapahtumia kauko-ohjaavien isäntien nauttia kaikesta ilman pelkoa tai tuskaa minkään menettämisestä.

Kun koko robottivallankumouksen lääketieteellisin tarkoituksin alkuun saattaneen tohtori Lionel Canterin (James Cromwell) poika (James Francis Ginty) murhataan tuhoamalla tämän surrogaatti, San Diegon poliisivoimien energiset etsivät Tom Greer (Bruce Willis) ja Jennifer Peters (Radha Mitchell) törmäävät aivan uudenlaiseen salajuoneen. Kaiken takana tuntuu vaikuttavan robotteja vihaavien ihmisten koalitio ja eritoten sen johtohahmo, palopuheissaan suuria mullistuksia lupaileva Profeetta (Ving Rhames). Kun Greerille pikkuhiljaa valkenee mistä irrallisissa väkivallanteoissa todellisuudessa on kysymys, joutuu voimakkaan ja nopean superpoliisin sijaan sen isäntä, vanha ja raihnainen mies, nousemaan pesästään ja lähtemään ulkomaailmaan, missä kaikki on muuttunut.

Ohjaaja Jonathan Mostow on tullut tutuksi varmaotteisena ohjaajana, jonka tyyli pitää genrestä toiseen. Virallinen läpimurto tapahtui 1997 hikisen tiukalla jännärillä Breakdown, jota seurasi hienosti menestynyt sotaseikkailu U-571 vuonna 2000. Mostowin edellisestä kokoillankeikasta, suurella kohulla valmistuneesta toimintapommista Terminator 3: Koneiden kapina (Terminator 3: Rise of The Machines) on ehtinyt kulua jo kuusi vuotta, mutta harkittu tyylittely ja toimintakohtausten käsityön leima toimivat tänäkin päivänä. Surrogates - sijaisrobotit liikkuu samoissa maailmoissa kuin vaikkapa Blade Runner (1982), Matrixit (1999-2003) tai I, Robot (2004), jolle tarina onkin eniten velkaa.

Surrogates - sijaisrobotit perustuu Robert Vendittin kirjoittamaan ja Brett Weldelen piirtämään sarjakuvaromaaniin, josta käsikirjoittajat Michael Ferris ja John D. Brancato ovat poimineet aikuisia huomioita liiallisen tekniikan käytön uhkakuvista ja samalla myös harkittuja havaintoja ihmisyyden katoamisesta kaiken teknisen tilpehöörin keskellä. Surrogaatin ottaneiden isäntien kun ei välttämättä tarvitse olla oma, paranneltu versio itsestään, vaan he voivat olla aivan kuka tahansa. Myös Mark Stetsonin tyylikkäissä erikoisefekteissä on isosti innovatiivisuutta mukana.

Bruce Willis tekee karismaattisen ja hienosti ikäisensä roolityön henkilökohtaisessa helvetissä kituvana Greerinä. Nuorempi katuversio, digitekniikalla parikymmentä vuotta nuorennettu Bruce on lakoninen ja kärkäs kyynikko, kun taas todellinen versio kaljupäinen ja hitaasti liikkuva katkera mies, jonka huoli niin depression kourissa kärsivästä vaimosta Maggiesta (Rosamund Pike) kuin kanssaihmisistäkin on käsinkosketeltavan aitoa ja perusteltua. James Cromwell toisintaa roolinsa I, Robotista miltei yksi yhteen, eikä karhun kokoinen murisija Ving Rhameskaan yllätä erilaisuudella.

Pääasiassa tv-maailmassa uraa luoneen Richard Marvinin score ei aivan nouse samalle tasolla miehen edellisen yhteistyön ohjaaja Jonathan Mostowin kanssa, sillä komea ja sankarillinen jyristely elokuvaan U-571 käytti oikeaa orkesteria, kun taas Surrogatesin tapauksessa pääpaino on koneilla. Tuhteja teemoja Marvin osaa kieltämättä luoda, mutta yksikään niistä ei jää elokuvan loputtua elämään omaa elämäänsä. Marvinin lisäksi elokuvassa kuullaan myös lähinnä rockrumpalina tutun Deane Ogdenin kaksi esitystä, hyvin pelittävät HiJacker sekä Skin Trade.

Yhteenveto
Kaavamaisuudesta huolimatta teknisesti ketterä ja vauhdiltaan vakuuttava tieteistrilleri yhdestä mahdollisesta tulevaisuudesta yllättää aikuisella melankolisuudellaan ja kohoaa genrensä parempaan puoliskoon mukavan realistisen finaalinsa ansiosta.