Elokuva
Selvascuran kuningaskunnassa kuningas (John C. Reilly) ja kuningatar (Salma Hayek) ovat yrittäneet kaikkensa saadakseen perillisen, mutta mikään keino ei ole tuonut toivottua tulosta. Ei, ennen kuin mystiset loitsut tunteva velho (Franco Pistoni) kertoo heille, että saadakseen lapsen, kuolema on aina syntymän alku. Kuninkaan tulee tappaa merihirviö ja kuningattaren syödä tämän sydän, mutta lopputulema ei ole aivan sitä, mitä odotettiin, kun valtakunta saakin kaksi uutta prinssiä (Christian ja Jonah Lees), tosin eri äideistä. Altomonten valtakunnassa kuningas (Toby Jones) ihastuu muotoaan muuttavaan kirppuun niin, että ottaa se lemmikikseen, joka kasvaa valtaviin mittoihin. Kun traaginen tapahtuma saa kuninkaan tolaltaan, hän on valmis mihin tahansa saadakseen rauhan. Valmis jopa uhraamaan tyttärensä, prinsessa Violetin (Bebe Cave), pelottavalle muotopuolelle (Guillaume Delaunay), jonka onnistuu ratkaista mystinen arvoitus. Roccafortessa nautintojen perään oleva kuningas (Vincent Cassel) huumaantuu nuoresta naisesta tietämättä tämän todellista henkilöllisyyttä. Kun totuus paljastuu hekuman hetkellä, taikavoimat puuttuvat peliin noidan muodossa. Myöhemmin kuningas tapaa hurmaavan neidon (Stacy Martin), mutta hänellä ei ole aavistustakaan siitä, kenet hän on kuningattarekseen ottamassa. Kaiken kokoaa yhteen finaali, jossa kruunajaiset saavat odottamattoman päätöksen.

Rankasta mafiakuvauksestaan Gomorra (2008) ja nykyajan tv-maailmaa sarkastisesti tutkineesta Realitysta (2012) tutuksi tulleen Matteo Garronen ohjaama Tale of Tales kaivaa episodiensa lähteet kaukaa menneisyydestä, aina satujen synnystä. Garronen, Edoardo Albinatin, Ugo Chitin ja Massimo Gaudioson adaptoimat tarinat pohjaavat Giambatista Basilen kokoamaan Pentameroneen, 1600-luvulla julkaistuun tarinakokoelmaan, joka on innoittanut muun muassa sellaisia satusetiä kuin Hans Christian Andersen ja Grimmin veljekset.

Kaikkia kolmea barokkimaista ja metaforia käyttävää episodia yhdistää paitsi lavastuksellisuus, myös niiden lohduton synkkyys, joka osaltaan todistaa satujen olleen aikojen alussa hyvinkin lähellä kauhutarinoita, joiden moraaliset opetukset saatiin yleensä julmimman kautta. Itsekkyys, nuoruuden ja kauneuden palvonta ja vain oman hyvinvoinnin sokea metsästys johtavat aina kärsimykseen ja kolkkoon kohtaloon.

Visuaalisesti eläväinen ja näyttävä Tale of Tales on fantasiafanien juhlaa, se tulvii toinen toistaan oudompia ilmestyksiä, hirviöitä, örkkejä ja taikavoimia, mutta mistään koko perheen matkasta Keski-maahan ei ole kyse, sillä visuaalisen viehätyksen ohella se on myös täynnä julmuuksia, lihan himoa, seksiä ja väkivaltaa. Garronen kerronnassa on kaikuja suurten italialaisten mestareiden töistä, kuten Federico Fellinin Satyriconista (1969) ja vaikkapa Pier Paolo Pasolinin Decameronesta (1971) muutenkin kuin niiden visuaalisesta annista. Peter Suschitzkyn kamera taltioi unenomaiset näkymät rikkaasti ja tyyliteltyjen tapahtumien taustalla Alexandre Desplatin herkkä musiiki korostaa kokonaisuuden sadunomaisuutta. Marco Spoletinin editointi leikkaa tarinat rinnakkain kulkevaksi jatkumoksi yhdistäen ne loppunäytökseen, joka omalla tavallaan myös sulkee kirjan kannet.

Kansainvälinen casting, eturivissä Salma Hayek, John C. Reilly ja Vincent Cassel, tekevät kaikki hyvää työtä, ilman etuilua fokukseen. Tärkeissä sivurooleissa nähdään Shirley Henderson ja Hayley Carmichael siskoksina Immana ja Dorana, Kathryn Hunter on noita, Kenneth Collard kammottavaan tehtävään ryhtyvä veitsenterottaja ja Jessie Cave Fenizia, valtakunnan toinen äiti.

Yhteenveto
Satuja, fantasiaa ja kauhua yhdistelevä moraalitutkielma on mielenkiintoinen ja vsiuaalisesti rikas elämys, tyylikkästi toteutettu aikamatka siihen mustaan multaan, josta sadut, synkät tai sokeriset, ovat syntyneet.