Elokuva
Vuosi 1898, New Mexico. Hopeamainari Daniel Plainview (Daniel Day-Lewis) tajuaa kaivoksestaan öljyä löydettyään todellisen rikastumismahdollisuuden piilevän mustassa kullassa. Uusi aluevaltaus lähteekin menestyksekkäästi liikkeelle, mutta todellinen onnenpotku osuu kohdalle vasta, kun nuori herrasmies Paul Sunday (Paul Dano) kertoo sukutilansa ja koko sitä ympäröivän kaupungin alla piilevästä öljyvarannosta. Plainview matkustaa siltä istumalta ottopoika H.W (Dillon Freasier) mukanaan tekemään kauppoja alueesta. Sundayn perheeseen kuuluu myös Paulin kaksoisveli, karismaattinen saarnaaja Eli (Dano), jolla on hankkeen varjolla omat suunnitelmansa. Öljyn avulla kaupunki ja etenkin Plainview vaurastuvat, mutta raha ja menestys tuovat mukanaan myös ahneutta, kateutta ja tragedioita.

Paul Thomas Andersonin (s. 1970) viides elokuva on jo ehtinyt kerätä takanreunuksellisen erilaisia palkintoja ja rivistö tulee suurella todennäköisyydellä kasvamaan vielä Oscareillakin. Pahaenteisesti nimetty There Will Be Blood täyttääkin kaikki ne tunnusmerkit, joita vuoden parhaaksi elokuvaksi ehdolla olevalta yleensä vaaditaan. Genrerajat ylittävä, voimakas ja eeppinen melodraama piirtää raadollisen ja väkevän kuvan yhden miehen amerikkalaisesta unelmasta, josta tulee muiden painajainen. Perustuessaan löyhästi Upton Sinclairin vuoden 1927 poliittiseen kohuromaaniin Oil!, sen voi nähdä paitsi kuvaamansa ajan kritiikkinä, myös allegoriana tämän päivän yhteiskunnasta. Ajan peili on kuitenkin hyvin viitteellisesti ja epäsuorasti esitetty.

There Will Be Blood on myös yksilötarina brutaalista ja tunnekylmästä ihmishirviöstä, joka itsekkäillä toimillaan tuhoaa ympäristöään. Vertaus Orson Wellesin esittämään nimihenkilöön Citizen Kanessa (1941) on enemmän kuin paikkaansa pitävä. Daniel Plainview on elokuvan keskipiste yhtä lailla kuin Daniel Day-Lewis sen katalyytti. Metodin mestari onkin mukana miltei jokaisessa kohtauksessa, ja lähes aina etualalla. Uniikkia puhe- ja kävelytyyliä myöten rooliinsa jälleen kerran täydellä antaumuksella ja sydämellä heittäytyvä maestro on kuin demonien riivaama. Vaikka muissakaan näyttelijöissä ei ole moitittavaa, Day-Lewis jättää heidät auttamatta varjoonsa. 

Dominoivasta pääosasta huolimatta There Will Be Blood ei ohjaajan mestariteosten Boogie Nights (1997) ja Magnolia (1999) tavoin kosketa tai onnistu tekemään kuvaamiaan henkilöitä läheisiksi niin, että ne tuntuisivat oikeilta ihmisiltä. Anderson piirtää maalauksellisia kuvia leveällä pensselillä painottaen niitä runollisella ilmaisulla ja kauniilla taidemusiikilla. Näin lopputulos on visuaalisesti eheä ja tyylikäs, mutta tarkoitushakuinen ja teennäinen. Tarina ei nouse pinnan alta esille sillä voimakkuudella kuin öljyimperiumin synnystä ja kapitalismista kertovalta elokuvalta odottaisi. Hätkähdyttävä, mutta irrallinen finaali lunastaa elokuvan nimen antaman lupauksen tavalla, joka jättää liian monta kysymystä auki.

Yhteenveto
Välittömästi kanonisoitu There Will Be Blood on puitteiltaan komea ja tarinaltaan monisyinen mammuttieepos, jota kannattelee Daniel Day-Lewisin maaninen huippusuoritus. Lopputulos ei kuitenkaan puhuttele aivan sillä vakuuttavuudella kuin sen sisältö ja lahjakkaan ohjaajan visio antaisi ymmärtää.