Elokuva
Lähitulevaisuudessa tekniikka on monin kohdin onnistuttu valjastamaan ihmiskunnan nöyräksi vasalliksi, mutta kehitys on tuonut myös negatiivisempia ilmiöitä arkeen. Yksi sellainen on ihmisen geneettinen eliniän säätely ja rajallisuus: Jokainen telluksen asukki ikääntyy normaalisti aina 25 ikävuoteensa saakka, jonka jälkeen vanheminen pysähtyy ja elämä jatkuu enää ainoastaan yhden vuoden, jos ei ole varaa ostaa lisää aikaa. Ajasta on tullut myös kauppatavaraa: Työstä maksetaan palkka tunteina ja kaikki hankinnat, aina jokapäiväisestä aamukahvista lainanlyhennykseen ja ostettuun seksiin, maksetaan minuuteilla, jotka ovat pois käyttäjänsä  tulevaisuudesta. Kaikilla tikittää käsivarressaan geneettinen kello, joka näyttää sekunti sekunnilta jäljellä olevan ajan. Moinen menettely on luonut yhteiskuntaan ammottavan kuilun rikkaiden, jotka voivat omaisuutensa turvin elää periaatteessa ikuisesti, ja köyhien, joiden lento katkeaa armotta neljännen vuosisadan napsahtaessa mittariin, välille, ja saanut myös uudenlaisen rikollisuuden rehottamaan, jonka tylyimpänä ilmentymänä näyttäytyvät tunteeton gangsteri Fortis (Alex Pettyfer) ja tämän johtama aikaryöstöihin erikoistunut konnajengi Minutemen.

Hurjaa vauhtia hupenevaan aikakeskiöön joutuu köyhempien aikavyöhykkeellä Daytonissa asuva tavallinen duunari Will Salas (Justin Timberlake), joka pelastaa tuntemattoman miehen (Matt Bomer) Fortisin kynsistä ja saa kuulla tämän eläneen jo pitkään ja yhä omistavansa vuosisadan, mutta olevan jo tyystin kyllästynyt elämään aikaa aseenaan käyttävässä yhteiskunnassa. Onnettomien sattumien summana Will päätyy epäillyksi tämän murhasta, nahkansa alla tikittävän laskurin näyttäessä yhtä vuosisataa ylimääräistä. Will joutuu epätoivoiselle pakomatkalle, johon ottaa tahtomattaan ossa myös maailman rikkaimman, ja täten ikuisesti elävän miehen, Philippe Weisin (Vincent Kartheiser), tytär Sylvia (Amanda Seyfried) sekä ihmisten ajankäyttöä armottomasti valvovan agentuurin, Time Keepersien, ykköshurtan Raymond Leon (Cillian Murphy).

Ohjaaja-käsikirjoittaja Andrew Niccol on tullut tutuksi muun muassa elokuvista Gattaca (1997) ja S1m0ne (2002), jotka In Timen tapaan pyörittelivät perusajatuksenaan visioita tulevaisuudesta tekniikan ja tieteiden ottaessa yhä enemmän valtaa ihmisten arjessa. Kumpaakin teosta vaivasi kuitenkin hyvistä lähtökohdistaan huolimatta besserwisserismi ja liiallinen selittelyn maku, mutta elokuvassaan Lord of War (2005) Niccol osui liki napakymppiin kuvatessaan kansainvälistä asekauppaa ja kuoleman bisneksen kovimman myyntitykin armotonta ajojahtia. Käsikirjoittajana Niccol on onnistunut ohjaamiaan elokuvia paremmin, sillä miehen kynästä ovat syntyneet Peter Weirin upea Truman Show (1998) ja Steven Spielbergin sympaattinen Terminaali (The Terminal, 2004).

Niccolin omasta tarinastaan työstämä In Time on mielenkiintoinen ajatusleikki, vaikkei leffan sisäinen kronologia ja lähtökohta kestäkään tarkempaa analyysiä paljastamatta aukkojaan. Mitä pitemmälle Niccol kuljettaa visioitaan, sitä hankalammaksi niiden pitäminen ymmärretyn rajoissa muodostuu, muutaman huolimattoman digitehosteen syödessä myös uskottavuutta. Kokonaisuudessa on kuitenkin paikoin voimaa ja varsinkin harkittuja huomioita ajan käytöstä ja sen rajallisuudesta, josta hyvinä esimerkkinä on kasinolle sijoittuva jakso, jossa pelipöytään voidaan lyödä panokseksi kirjaimellisesti kaikki, mitä pelurilta löytyy. Samalla Niccol tulee allekirjoittaneeksi voimakkaan julkilausuman nykyaikaisesta taloustilanteesta ja vallankäytöstä pörssimaailman huipulla.

Toisaalta taas tarinaa hallitseva, yksinkertaistettu Bonnie ja Clyde -henkinen takaa-ajoasetelma turhine romanttisine virityksineen nakertavat isoja paloja pois lupaavasta premissistä. Turha on myös keinotekoinen ja ainoastaan toimntakohtauksia lisäämään ympätty sivujuoni Minutemen-rikollisjoukosta. Craig Armstrongin synttyscore maalailee tikittävän tohinan taustalle vaadittavat tunnelmat ammattitaitoisesti, mutta ilman ylimääräisiä kohokohtia.

Justin Timberlake todistaa olevansa ihka oikea näyttelijä, vaikkei rooli Will Salasina vaadikaan siinä määrin metodia kuin fyysisyyttä. Amanda Seyfried on roolissaan tapansa mukaan kylmä ja etäinen, ja onkin ihme, millä rajoittuneen julkituonnin omaavalle näyttelijättärelle päärooleja yleensäkään tarjotaan. Persoonallinen irkkunäyttelijä Cillian Murphy mulkoilee uhkaavasti säälimättömänä vallan vahtikoirana ja Vincent Kartheiser piirtää odotetun oloisen muotokuvan ökyrikkaasta ja tunteettomasta mogulista. Alex Pettyfer jää pelkäksi ganstan irvikuvaksi aikavaras Fortisina. Kovassa nosteessa oleva Olivia Wilde on Willin äiti, joka saa huomata pelkän bussilipun ostamisen käyvän hengenvaaralliseksi, ja nokkelasta nörttikomedia-sarjasta Rillit huurussa (The Big Bang Theory, 2007-2011) tuttu Johnny Galecki vilahtaa kuvissa Willin kovia kokevana luottoystävänä Borelina.

Yhteenveto
In Time ei ole genrensä mestariteos, eikä edes erikoisen hyvä elokuva, mutta juuri sen verran mielenkiintoinen ja käänteikäs, ettei sen seurassa tuhlattua aikaa tarvitse välttämättä vaatia lipunmyyjältä takaisin esityksen jälkeen.