Touko Laaksonen (Pekka Strang), sotasankari, palaa Toisen maailmansodan rintamilta kotiin, maailmaan, jossa erilaisuus on yhä rikos. Pako ahdistavasta arjesta löytyy kuvataiteen kautta, kun Touko ryhtyy jakamaan piirtämiään kuvia salanimen Tom of Finland alla. Estottomat ja vapautta ylistävät, vahvan eroottiset kuvat lihaksikkaista miehistä leviävät ympäri maailmaa, ja nostavat Toukon ikoniksi seksuaalisten vähemmistöjen taistelussa oikeuksiensa puolesta.

Dome Karukosken Tom of Finland on rohkea ja tärkeä elokuva eroottisen taiteen pioneerista Touko Laaksosesta, kertomus todellisesta miehestä, josta meidän kaikkien pitää olla ylpeitä. Laaksosen uniikin taiteen maailmanlaajuista vaikutusta ei voi vähätellä, sillä miehen luomat hahmot ovat näkyneet varsinkin homoyhteisön tyylissä jo vuosikausia, joista yksi ehdottomin edustaja on varmasti ollut The Queen -yhtyeen edesmennyt solisti Freddie Mercury.

Karukosken suurella sydämellä kertoma, Aleksi Bardyn kanssa yhteistyössä kirjoittama tarina kärsii lievästä alkukankeudesta, pomppien suuntavaistottomasti kronologiassa, mutta ensimmäisen näytöksen päättyessä ryhti korjaantuu ja kokonaisuus alkaa rullata yksinkertaisen loistavasti. Monikansallisena yhteistyönä tehty elokuva myös näyttää ja kuulostaa hyvältä, josta iso kiitos tanskalaiselle kuvaajalle Lasse Frank Johannessenille, jonka kuvakieli on alati elävää.

Kokonaisuus on tehty ennen kaikkea hyvällä maulla ja niin ajatuksella, ettei sen sanomasta voi tiukinkaan kristitty tai veteraani loukkaantua, sillä kaiken keskiössä on ihminen, joka hakee paikkaansa maailmassa, joka ei ole paljoakaan edes muuttunut sitten 1900-luvun puolivälin. Totuushan on, että yhä erilaisuus ajaa ihmiset piiloon ja ruokkii ääriajattelijoiden hirmutekoja, aikana, jolloin ihmiset tuntuvat vain entistä enemmän vieraantuvan toisistaan. Joku irvileuka voi toki märistä elokuvaa munattomaksi, mutta heidän kannattaa silloin valita vallan erilaisia esityksiä katsottavakseen, jos lihaksikkaat ja nahkaan pukeutuneet miehet kiinnostavat.

Pekka Strang tekee vallan loistavaa työtä Toukona, saaden katsojan ymmärtämään paitsi sanottua, myös tunteita henkilön sisällä. Lauri Tilkanen osuu myös nappiin rauhallisella olemuksellaan Toukon rakastettuna Velinä, kun taas Jessica Grabowskyn rooli Toukon siskona Kaijana jää valkokangasajastaan huolimatta varjoon. Taisto Oksanen on luutnantti Alijoki, Jakob Oftebro Jack, Yhdysvalloissa Tom of Finalndin taiteen esitaistelija, ja Kari Hietalahti homoja vihaava Supon etsivä Sahlin.

Upea ja ajatuksekas elokuva, sanomaltaan tärkeä historiantunti. Suomi 100-teemaan täydellisesti sopiva teos.