Elokuva
Josh Kovacs (Ben Stiller) on työskennellyt jo kauan ökyrikkaan Arthur Shawn (Alan Alda) alaisuudessa, ja ystävystynytkin samoilta kulmiltä lähtöisin olevan työnantajansa kanssa. Josh on sijoittanut monen muun lailla kaikki säästönsä herra Shawn bisnekseen, mutta kun selviää, että fiksulta liikeidealta vaikuttanut suunnitelma onkin kupru ja Shawn kierosti kehittelemä pyramidihuijaus, eläkesäästöt ovat kadonneet kuin tuhka tuuleen. Kun apua ei lakiteitse persaukisuuteen pudonneille huijatuille tunnu tulevan, Josh kerää saman kohtalon kokeneista kollegoistaan iskuryhmän, jonka aikeena on lunastaa omansa takaisin kattohuoneistoon kotiarestiin määrätyn Shawn kassakaapista.

Keikkaan lähtee mukaan muun muassa Joshin lanko, respassa työskennellyt Charlie Gibbs (Casey Affleck), Shawn tornitalosta ulos potkittu katkera ex-asukas herra Fitzhugh (Matthew Broderick), topakka taloudenhoitaja Odessa (Gabourney Sidibe), nallekarhumainen ovimies Lester (Stephen Henderson) sekä viimeisten joukossa ennen konkurssia taloon töihin tullut yli-innokas hissipoika Enrique Dev´Reaux (Michael Peña). Itse pääkohde, Shaw`n huipputurvallinen kassakaappi, vaikuttaa ylittämättömältä esteeltä, mutta kun Joshin puolituttu, suulas pikkurikollinen Slide (Eddie Murphy), kuulee sinne sijoitetusta 20 miljoonasta dollarista, pitkäsormi lupautuu mukaan ryöstöön. Tavallistakin hankalammaksi homman tekee Shaw`ta haukan lailla tarkkaileva FBI-agentti Claire Denham (Teá Leoni), joka virkaveljineen majoittuu samaan rakennukseen, ja tieto siitä, että aika käy vähiin, sillä Shaw on viikon sisällä pääsemässä irti syytteistä todisteiden puuttuessa.

Hollywoodin persoonattoman näkijän ja tekijän, Brett Ratnerin, ohjaama Tower Heist keikkailee samoilla kulmilla Steven Soderberghin Ocean`s -trilogian kanssa ladatessaan jännärijuoneensa enemmänkin komiikkaa kuin trillerielementtejä. Ratner saa vaivatta kuvat oikeaan järjestykseen ja taitavan pääkuvaajansa Dante Spinottin luomat komppikset toimivaan rytmiin, mutta ensimmäistäkään omaperäistä ratkaisua irtiottoja tai innovaatioita kaihtava rutiinireiska ei esitä. Monimutkaisen operaation huipennus on kuitenkin jäntevästi editoitu (leikkaamossa saksimassa Mark Helfrich) ja aerofobiasta kärsiville katsojille kutkuttava painajainen, koko finaalin ollessa muutenkin elokuvan parasta antia.

Bill Collagen, Ted Griffinin ja Adam Cooperin tarinan pohjalta käsikirjoituksen ovat luoneet Griffin ja Jeff Nathanson, eikä liian monen kynän vaikutusta voi olla huomaamatta. Lukuisat muokkaukset ja hiomiset ovat syöneet särmiä, ja vaikka lopputulos onkin kevyen viihdyttävä, Tower Heistilla olisi ollut kaikki mahdollisuudet olla tarkkanäköinen ja tanakka tilitys nykyajan bisnesmaailmasta hurtimmalla huumorilla höystettynä. Christophe Beckin velmu score kikkailee rennoilla funkyrytmeillä ja tuhdeimmilla toimintateemoilla tasapainoisesti, ja vastaakin pitkälti leffan liukasliikkeisestä kuljetuksesta.

Ben Stillerillä ja Eddie Murphylla on hyvä synkka ja paikoin jopa selvästi hauskaa keskenään. Parhaimmillaan Murphy on entisten aikojensa vauhdissa ja katunokkelan Sliden hahmossa onkin samankaltaista napakkuutta kuin kasariaikojen kurkokoomikon huippurooleissa Reggie Hammondina (48 tuntia, 1982), Billy Ray Valentinena (Vaihtokaupat, 1983) ja Axel Foleyna (Beverly Hills Kyttä, 1984). 

Parhaat naurut irrottelee ehdottomasti Alan Alda omatunnottomana huijarina, jonka roolihahmossa Arthur Shawssa on mukana niin mustaa röyhkeyttä, että moista tapaa yleensä vain Joel ja Ethan Coenin elokuvissa. Teá Leoni vetää rutiiniroolin armottomana agenttina, mutta Precious -elokuvan (2009) hurjassa pääroolissa vakuuttanut Gabourney Sidibe saa yllättävän paljon irti pienestä roolistaan paksulla jamaikan aksentilla haastavana monitaitoisena Odessana. Stephen Hendersonin lämmin roolityö ovimies Lesterinä tuo tarinaan sympaattisuutta ja Judd Hirsch vilahtaa kuvissa Stillerin tiukkana pomona.

Yhteenveto
Keskiverto viihdekohellus, joka viihdyttää aikansa, mutta katoaa mielestä heti valojen sytyttyä teatteriin.