Elokuva:

Homeroksen runokokoelmien Ilias ja Odysseia pohjalta on tehtailtu ties kuinka monta elokuvaa ja TV-sarjaa. Troijan sota on yleensä jäänyt näissä eepoksissa lähinnä sivuviitteeksi, jonka kautta haetaan vauhtia Odysseyksen harharetkille.

Ithakan kuningas Odysseys toki esiintyy myös Wolfgang Petersenin (Das Boot (1981), Tulilinjalla (1993)) ohjaamassa elokuvassa Troija. Sean Beanin näyttelemä Odysseys on tarinassa kuitenkin vain merkittävä sivuhenkilö. Tarinan keskeiseksi sankariksi on nostettu antiikin legendaarinen sotasankari Akilles, jota Brad Pitt asiaankuuluvan bodatussa kunnossa näyttelee. Antiikin tarustojen mukaan Akilles oli saanut voimansa suoraan Olympos-vuoren jumalilta. David Benioffin käsikirjoitus kuitenkin riisuu Akillekselta jumaluuden kokonaan jättäen jäljelle itsekeskeisen toiminta-addiktin, jolle taistelut ja tappaminen ovat vain suurta seikkailua. Akilles ei taistele sen enempää Kreikan tai Spartan kansan kuin Brian Coxin tulkitseman vallanjanoisen kuningas Agamemnonin puolesta. Itseasiassa jo elokuvan alkuhetkillä Akilles tuo esille peittelemättömän halveksuntansa ja inhonsa Agamemnonia kohtaan.

Troijan kuningas Priamos (Arabian Lawrencesta (1962) tuttu, loistava Peter O'Toole) on neuvotellut rauhansopimuksen Agamemnonin veljen, Spartan kuninkaan Menelaoksen (Brendan Gleeson) kanssa. Sopimusta sinetöimään ovat saapuneet Troijan prinssit Hektor (Eric Bana) ja Paris (Orlando Bloom). Viimemainitulla on paha tapa iskeä näppinsä jokaiseen vastaantulevaan naiseen. Tällä kertaa Parisin haaviin on tarttunut Menelaoksen nuori ja kaunis vaimo Helena (Diane Kruger). Rakkauden sokaisema Paris houkuttelee Helenan mukaansa Troijaan, veljensä vastustuksesta huolimatta. Tämä antaa Agamemnonille kaivatun tilaisuuden johtaa Kreikan ja Spartan armeijat kohti lyömättömänä pidetyn Troijan vahvoja muureja. Vahvan vihollisen kimppuun ei kuitenkaan ole asiaa ilman Kreikan suurinta soturia, niinpä Ithakan kuningas Odysseys saa tehtäväkseen taivutella Akilleksen mukaan sotaan, josta kirjoitetaan vielä tuhansien vuosien kuluttua.

Tuhannen laivan voimin Kreikan ja Spartan armeijat vyöryvät kohti Troijan rantoja maihinnousussa, joka tuo mieleen Steven Spielbergin Normandia-eepoksesta Pelastakaa sotamies Ryan (1998) tutut kuvat Omaha beachilta. Troijan armeija kuitenkin torjuu hyökkäyksen toisensa perään prinssi Hektorin johdolla. Juuri kun Kreikan armeijan yhtenäisyys alkaa horjua ja Akilles on valmis vetämään joukkonsa pois Agamemnonin sodasta tapahtumat taistelutantereella saavat käänteen, joka johtaa avoimeen yhteenottoon Akilleksen ja Hektorin välillä.

Petersenin elokuva on täynnä näyttäviä kuvia ja upeasti tietokoneella lavastettuja joukkotaisteluja. Lopputuloksena on viihdyttävä, mutta sisällöltään sangen tyhjänpuoleinen 2,5-tuntinen. Brad Pitt tekee mainion roolisuorituksen uhmakkaan sotasankarin roolissa, samoin Orlando Bloon nuorena ja hemmoteltuna prinssinä, joka on tottunut saamaan kaiken haluamansa seurauksista välittämättä. Eric Banan tulkitsema Hektor jää hahmona kovin etäiseksi. Parhaasta roolisuorituksesta vastaa kuitenkin veteraani Peter O'Toole. Eritoten eräässä elokuvan jälkipuoliskolla tapahtuvassa kohtauksessa, jonka tarkempi kuvaileminen paljastaisi elokuvan juonesta enemmän kuin tässä yhteydessä on suotavaa kertoa.

Kuva:

Anamorfinen 2,40:1 -kuvasuhteinen kuva ansaitsee hyvän arvosanan, vaikkei aivan ehdotonta eliittitasoa olekaan. Värit toistuvat tekijöiden tarkoittamassa muodossa, kuva on veitsenterävä eikä tummien alueiden toistostakaan löydy huomauttamista. Muutamissa kohtauksissa kuvassa kuitenkin esiintyy kohinaa aavistuksen enemmän kuin olisi suotavaa

Ääni:

Dolby Digital 5.1 -ääniraita toistaa niin elokuvan dialogin kuin eeppiset taistelukohtauksetkin tyylikkäästi, eikä dynamiikassa ole säästelty.

Gabriel Yared sävelsi elokuvan alkuperäisen musiikkiraidan, jota tuottajat pitivät kuitenkin liian vanhanaikaisena. Yared sai potkut ja tilalle palkattiin Oscar-voittaja James Horner, jonka elokuvaan säveltämä musiikki on juuri niin mahtipontista kuin tällaiseen eepokseen kuuluukin. Sävelmät tukevat hyvin elokuvan tunnelmia, joskaan musiikkiraita ei ole millään muotoa persoonallinen tai omaperäinen. Ei kuitenkaan hassumpaa jälkeä ottaen huomioon, että Hornerilla oli vain runsas kuukausi aikaa säveltää musiikit koko elokuvaan. 

Lisämateriaali:

Lisämateriaalia tämä julkaisu sisältää harmillisen vähän, esimerkiksi kommenttiraitoja ei ole mukaan tarttunut. Ykköslevyltä löytyy vain elokuva. Kaikki lisämateriaali on mahdutettu paketin kakkoslevylle.

In the thick of the battle (17:15)

Tässä dokumentissa esitellään elokuvassa käytettyjä aseita ja taistelumenetelmiä. Mukana on myös kuvaa taistelukohtauksen harjoituksista.

From ruins to reality (14:05)

Tämä kooste esittelee elokuvan lavasteita ja kuvauspaikkoja. Kuulemme myös erinäisistä tuotannon aikaisista ongelmista.

Troy: An effects odyssey (10:58)

Nimensä mukaisesti tämä pätkä esittelee elokuvan erikoistehosteita kertoen mm. sen kuinka kaksi laivaa saatii valmiissa elokuvassa näyttämään tuhannen laivan laivastolta. Ja kuinka muutamasta tuhannesta avustajasta saatiin luotua 75000 miehen armeija.

Edellämainitut dokumentit esitetään ei-anamorfisella 1,78:1 -kuvalla ja DD 2.0 -ääniraidalla.

Gallery of the Gods

Vaikka itse elokuvasta antiikin tarustojen jumalat on jätetty täysin pois löytyy täältä lyhyiden videopätkien muodossa esittelyt antiikin Kreikan merkittävimmistä jumalista: Ares, Hefaistos, Dionysos, Artemis, Apollon, Afrodite, Demeter, Poseidon, Hera, Zeus, Hermes ja Athena.

Traileri (2:01)

Trailerin kuvasuhde on 2,35:1 anamorfisena, ääniraita on Dolby Digital 2.0.

Traileria lukuun ottamatta kaikki lisämateriaali on tekstitetty samoilla kielillä kuin elokuva. Kääntäjälle terveisinä mainittakoon, että vaikka "homely" -sanan voi suomentaa "kodikas" on sanalla myös toinen merkitys, joka istuu huomattavasti paremmin lauseen "Hefaistos was homeliest of all gods" -käännökseen. Nykyisin valitettavan harvinaisena kuriositeettina levykotelon sisältä löytyy myös vihkonen, jossa on elokuvan kohtausluettelo.

Yhteenveto:

Troija on likipitäen täydellinen treffielokuva: vauhdikas, sopivassa suhteessa romantiikkaa ja toimintaa sisältävä välipala, jonka nauttiminen ei tuota suurempia vaikeuksia. Sisällön tyhjyys saattaa kuitenkin aiheuttaa pian nauttimisen jälkeen uuden näläntunteen.